Intohimo loisti Verdin Attilassa

Mikkelin musiikkijuhlat

Attila

Mikkelin maaseurakunnan kirkko, 5.7.

Wieniläistä musiikkia – sekä hauskaa että vakavaa

Mikaelin Martti Talvela -sali, 4.7.

Harvoin esitetty Attila on mielenkiintoinen dokumentti nuoren Giuseppe Verdin tyylistä. Se on pitkälti kaavamainen numero-ooppera, jossa on rutkasti suljettuja muotoja. Verdin kiihko tulee siinä korostetusti esille ja Mariinskin huuma vain lisää esityksen aggressiivisuutta ja sotaisuutta.

Attilassa on oraalla jo kypsä Verdi. Attilan unikohtaus viittaa Macbethiin ja kahden basson duetto on esivaihe Don Carloksen inkvisiittorin ja Filipin dialogiin.

Lukuisat cavatinat ja kohtaukset päättävät rytmikkäät cabalettat eivät yllä Verdin myöhempien aarioiden tasolle, mutta ne ovat kelvollista käyttömusiikkia. Laulajien melodiat kaartuvat luontevasti.

Valeri Gergijev marssitti lavalle nuoren solistikvarteton, joka toimi kuin rannikkotykistö. Mitä ääniä, vaikka paikoin äänen voima tuntui sivuuttavan kaiken muun musiikillisen tekemisen.

Valloittavin oli nimiroolin Ildar Abdrazakov – todellinen hunnien kuningas.

Vladislav Sulimsky oli päättäväinen roomalainen sotapäällikkö, jonka baritoni soi kuin suorasta putkesta ilman soinnillisia hienouksia.

Sergei Skorokhodovin lyyrinen tenori sopi hyvin nuoren Foreston lemmenkaipuuseen.

Esityksen ainoa naissolisti Anna Markarova aloitti epävarmasti, mutta sai laajan rekisterinsä yläpään kontrolliin jähmeän alun jälkeen. Vahva Odabellan rooli.

Attilan esitys ei nostanut kuoron osakkeita. Erityisesti mieskuoron sointi oli raaka ja epätasainen.

Wieniläismusiikin konsertti keskiviikkona oli tuulahdus toisesta maailmasta. Mozart ja Strauss -ohjelman johti Wienin filharmonikkojen konserttimestari Rainer Honeck, joka soitti myös Mozartin A-duuriviulukonserton solistina.

Honeck tulkitsi Mozartia aivan häikäisevällä tavalla ja konserton esitys oli ehkä koko viikon taiteellinen huipentuma. Honeckin soitossa puhuu hillitty charmi, muodon hallinta on kurinalaista, palaavien teemojen muuntelu eleganttia ja jousi liikkuu ilmavan kevyesti. Musiikki on jatkuvassa pienien elementtien muutosliikkeessä kuin kesäillan veden väreilyä. Oppitunti meille kaikille mitä on wieniläisklassinen tyyli.

Mariinski-teatterin orkesterilla riittää vielä askaretta wienervalssin keinahtelun parissa, mutta suunta on oikea.

Ilmo Pokkinen

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.