Kaikki, mitä kuorosta irti saa

Helsingin kamarikuoro

Einojuhani Rautavaara -kuorosävellyskilpailun finaali

Viitasaaren kirkossa 7.7.2012

Musiikin aika -tapahtuman päätöskonsertissa olivat valokeilassa maamme kahdesta ammattikuoroista nykymusiikin saralla ainoa, Helsingin Kamarikuoro, sekä nuoret säveltäjät.

Festivaalin yhteyteen oli sijoitettu ensimmäistä kertaa järjestettävän Einojuhani Rautavaara -sävellyskilpailun finaali. Kilpailun perustaja ja taiteellinen johtaja, kapellimestari Nils Schweckendiek halusi antaa mahdollisuuden säveltää kuorolle vailla huolta teknisistä rajoitteista; finalistit olivat työskennelleet helmikuussa viikon yhdessä kuoron kanssa. Säveltäjät ovat kansainvälisiä ja iältään 26–32-vuotiaita.

Rajoituksettomuus vaikutti sävellyksiin: lähes kaikki kilpailun kappaleet olivat niin haastavia, että Suomessa luultavasti vain HKK pystyy niitä esittämään. Uusia kuorohittejä ei siis todellakaan etsitty.

5000 euron pääpalkinnon sai Itävallassa opiskellut kreikkalainen Zesses Seglias työllään [-]. Kuoro oli siinä jakautunut neljään osaan yleisön ympärille, ja stereofoniikka loi efektin yleisön piirityksestä ja tunnustelusta. Perinteistä laulua karttaneeseen teokseen oli tilaefektin myötä vaikea tarttua kiinni, eikä sen abstrakti aihe, kreikankielinen ”epä-”etuliite, paljon helpottanut asiaa.

Yleisöäänestyksen palkinnon voitti Ranskassa asuva amerikkalainen Mike Solomon. Kilpailuteos Two madrigals sisälsi säveltäjän mukaan ”saman musikaalisen kolikon kaksi puolta”.

Ensimmäinen osa oli maalari Wassily Kandiskyn teksti, jossa teksti hyppi laulajalta toiselle ja yhtenäiset linjat vuorottelivat pointillistisen tyylin kanssa. Toinen teksti oli säveltäjän oma kollaasi: postmoderni, kaoottinen ja selkeän amerikkalainen lainojen ja popkulttuurin seos hieman John Zornin tyyliin.

Kilpailun kuopuksen, virolaisen Evelin Sepparin Antiphon for St Michael oli lähimpänä perinteistä kuoroilmaisua – vaikkakin maallikolle vielä kaukana siitä.

Nykytekniikoiden ja perinteisemmän ekspressiivisen ilmaisun välimaastoon sijoittunut työ nojasi hyvin voimakkaasti tekstiinsä, kuten myös hyvin erikuuloinen Jouni Hirvelän Jään äärelle, joka luotti talvista tapahtumaa luotaavan runon onomatopoieettisiin, ääniään muistuttaviin sanoihin sekä säveltäjän omiin, takaraivossa hälisevän kuuloisiin ajatuksenjuoksuihin.

Itävallankorealainen SukJu Na pyrki ilmaisemaan Glossolaliassa Raamatun helluntaikertomuksen kielillä puhumista. Alun liikkuva suhina tuntui viittaavan Pyhän Hengen puhallukseen, jota seurasivat konsonanttien tärähdykset. Monen eri kielen Isä meidän -rukous oli pilkottu tarkoituksella mahdollisimman pieniin palasiin.

Kuten Nan tekstin kanssa, myös italialaisen Gabriele Vanonin Gelon kolmesta runosta oli vaikea seurata, missä milläkin hetkellä mennään. Teos kuvasi hylättyä, autiota maata, ja kuiskausten pätkimät pitkät sointikentät loivat tätä kuvaa yhdessä hienovaraisen hyönteismäisen nakseen kanssa.

Juryssa istuivat nykymusiikin ammattilaiset: festivaalin kutsuvierassäveltäjä Beat Furrer, kapellimestari-säveltäjä James Wood, nuottijulkaisija Boosey & Hawkesin kustannuspäällikkö James Eggelston sekä festivaalin taiteellinen johtaja, säveltäjä Perttu Haapanen.

Santeri Kaipiainen

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.