Keijukaisdynamiittia koko konsertti

Patti Smith and her Band

Konsertti Tampere-talossa 8.7.

Patti Smithin olemus on ilman teennäistä glamouria kuin Tuhkimon. Hymyineen, aaltoilevine, runollisen herkkine ja karjuvine äänineen tulkinnallinen näkö on kaunis kuin meren ja sielun simpukasta räjähtävä aurinko, rannan soiva tuulikajo, josta itäinen horisontti uudesti alkaa.

Redondo Beach kutsuu konserttiin. Reggae-tempo väläyttää ilmi runodraaman ja keinuvien rytmien ristilaineet, kuvastollisen hengityksen. April Fool jatkaa balladina runoilijan vapaudesta. Runo on liike.

Pysähtyneet säännöt rikotaan, koska runous liikkuu. Se on iki-uusi katsanto, luova tarusto. Patti laulaa olevansa alistumatta sääntöihin, heittää pipon otsalta ja julistaa raamatullisesti sävytetyn Privilegen (Set Me Free), vangiksi jääneen poptähden huudon – kuin edellisen kappaleen rinnakkaisen vastavoiman.

Patti Smithin Wave-albumin avaus Frederick, häikäisevä rakkauslaulu menetetylle puolisolle Fred Sonic Smithille, päätyy syvänteistä kirkkaana kohoavan toivon huokaukseen. Distant Fingers avaruuslautasineen jatkaa tavallaan teemaa, josta laskeudutaan Summertime Bluesia pitkin rockin kamaralle.

Tiedustelupaljastaja Edward Snowden saa muutaman pikasäkeen, mikä on hyvä silta rauhanohjelmaan, luonnonsuojeluun, puiden, vesien, vuorten ja maankamaran ylistämiseen; luonnon jumaluuden osoittamiseen ja intiaanitulille viittaavaan Ghost Danceen.

Smith on aavistus. Hänen – ennen Because The Nightia – lavalla hiuksiinsa kiertämät letit tekevät 66-vuotiaasta naisesta pikkutytön tai maagikon. Yleisö nousee ylös, ja laulaa mukana seuraava klassikkoa Gloriaa.

Myönteinen energia tarttuu. Runokuvasto, jonka juoni muistuttaa enemmän sulkeutuvaa ja avautuvaa maalausta kuin standardia rockin sanoitusta, tuo mieleen Rimbaud´n ja Bob Dylanin.

Smith edustaa rokkarina ja naispuolisena bardina samaa perinnettä kuin idolinsa Dylan, mutta hänen esiintymisensä, vaikka sisältää vastaavia piirteitä, käy arvoituksellisten lyriikoidenkin suhteen vuoropuhelevammin juttuun yleisön kanssa. Hän istahtaa katsomoon tai tanssii siellä. Kääntyy sisään, ulos, julistaa ja taikoo rockin, punkin ja popin hengitykseen synnyttämisen riemun.

Smith on taiteen personifioituma. Runo laulaa ja soittaa hänen kauttaan.

Bändi kuljettaa kitaristi Lenny Kayen johdolla rajuja rockeja ja balladisointuja kuin kysymyksessä olisi taidemusiikin laji. Rockin primitiivisessä äänilajissa silti mennään. Akustiikka hyväilee tyylipuhdasta ääntä briljantisti kuin heijastava kristallisali. Kuuluvuus visualisoituu. Laulut ovat tähtiä; kestävät lentonsa ja ikuistuvat liikkuviksi ja muuttuviksi kuviksi.

Näinä kollektiivisten ja yksilöllisten ahdistusten päivinä Smithin konsertti rohkaisee uskomaan, mitä hymy, voima ja sukellus luovuuden lähteille merkitsee maailmanrauhalle. People Have The Power päättää illan.

Tämä on Patti Smith, amerikkalainen artisti.

Uusimmat

Konsertit

Kuopion kaupunginorkesteri: Sinfoniasarja VIII

60 Degrees Quintet: Opera!

Kuopion kaupunginorkesteri: Hiljaisen viikon konsertti

Kuopion kaupunginorkesteri: Sinfoniasarja VII

Kuopion kaupunginorkesteri: Laulu tulipunaisesta kukasta

Kuopion kaupunginorkesteri: Sinfoniasarja VI

Kuopion kaupunginorkesteri: Sinfoniasarja V

Kuopion kaupunginorkesteri: Sinfoniasarja IV

Kuopion kaupunginorkesteri: Sinfoniasarja III

Konserttiarvio: Saimaa Sinfoniettan tarjoilemat isot äänimassat heijastelivat ikävästä Poleenin salissa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.