Keski-ikäisten nostalgiaa

Rockfestivaalien yleisön keski-iän nousu näkyi Ruisrockin perjantaisissa pääesiintyjissä. Sekä Pulp että Refused olivat suosionsa huipulla 1990-luvun puolivälissä, jolloin moni nykyisestä festivaaliyleisöstä koki ensimmäisiä festareitaan.

Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki oli katsomassa Pulpia ja kävi tapaamassa yhtyeen laulajaa Jarvis Cockeria.

Aikakauden lisäksi Pulpia ja Refusedia yhdistää myös se, että molemmat rakentavat live-esiintymisensä karismaattisten keulakuviensa varaan.

Siihen yhtyeiden yhtäläisyydet koko lailla loppuvatkin. Siinä missä Pulp soittaa brittipoppiaan rennolla otteella, Refused jyrää metallista hardcorea.

Pulp kasasi Ruissalon keikkansa 1990-luvun alkupuolen tuotannon varaan. Kohta 50-vuotias laulaja Jarvis Cocker näytti entistäkin resuisemmalta, mutta oli vetreässä kunnossa. Laulu taipui kelvollisesti, ja viihdettä tarjosivat myös välispiikit, jossa välillä siteerattiin Eino Leinoa ja välillä vuoroin kehuttiin ja nälvittiin yleisöä.

Yhtye kuitenkin soitti liian kovalla äänenvoimakkuudella. Lisäksi tuntui hieman omituiselta kuunnella Disco 2000 -hittiä vuonna 2012.

Jos Pulp oli hyvässä vedossa, Refused oli loistavassa iskussa.

Yhtye hajosi jo vuonna 1998, kunnes palasi lavoille tänä vuonna. Poissaolo ei näkynyt sen enempää soitossa kuin suosiossakaan. Päinvastoin, yhtye on nyt isompi kuin ennen hajoamistaan kansainvälisen läpimurron kynnyksellä.

Uumajan miehet keskittyivät enemmän soittamiseen kuin vallankumouksen lietsomiseen. Muutaman palopuheen laulaja Dennis Lyxzen kuitenkin piti, muun muassa pakkoruotsia vastaan.

Aiemmin päivällä yhdysvaltalainen Rival Sons veti teltassa energisen keikan bluespohjaista rockiaan. Yhtye on Led Zeppelininsä kuunnellut, mutta ei ole onnistunut lisäämään musiikkityyliin mitään omaa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.