Kuhmon kamarimusiikki: Perjantai 17.7.

Kuhmo-talo klo11, Kontion koulu klo 14:15 ja klo 18.15.

J.S.Bachin kantaateista valoisa, lempeä Wie Schön leuchtet der Morgenstern (BWV 1) avasi Kuhmon Kamarimusiikin perjantaiaamupäivän konsertin. Kantaatin alussa oli hivenen kankeutta. Seuraavat osat rakentuivat kuitenkin hienosti soittajilta ja solisteilta, Jessica Petrukselta, Tuomas Katajalalta sekä Jaakko Kortekankaalta.

Erityisen mieleenpainuva oli Blanca Gleisnerin englannintorvisoolo osassa Erfüllet, ihr himmlischen, göttlichen Flammen. Kapellimestari Carsten Schmidt johti hyvin eloisasti – ehkä pienellä kokoonpanolla, laadukkailla kamarimuusikoilla, pienempikin työmäärä antaisi tarvittavan informaation.

Baritoni Jaakko Kortekangas tavoitti hienosti Schubertin kolmen laulun Die Sterne, Himmelsfunken ja Morgenlied, lempeän, pitkälinjaisen ja hartaan tunnelman pianisti Juhani Lagerspetzin kanssa. Kortekangas artikuloi selkeästi, lauluista kuulsi herkkyys ja soinnin jalous.

Schubertin Hymne an die Unendlichen kuultiin kvartetin Megan Chartrand, Margaret Lias, Niall Chorell ja Thomas Florio tulkitsemana. Melko dramaattisesta tekstistään huolimatta teosta ei tulkittu voimallisesti, vaan intensiivisen täyteläisenä.

Aamukonsertin instrumenttisoolot olivat loistavia. Elokuvasta Kaikki elämäni aamut tuttu Marin Maraisin musiikki soi Mikko Perkolan viola da gambasta intensiivisen meditoivana, viulisti Mi-Sa Yang tulkitsi upeasti Elgarin op. 15 teokset Chanson de nuit ja Chanson de matin pianisti Andrea Ruclin kanssa.

Iltapäivän konsertin Kontion koululla avasi Irina Zahharenkovan ja Konstantin Boginon esittämä Claude Debussyn Prélude à l’aprés-midi d’un faune Maurice Ravelin sovittamana. Pianolla teos soi orkesterisovitusta riisutumpana, hienot harmoniat korostuvat soinnillisesti syvänä.

Joaquin Turinan teos Circulo kuultiin Storioni-trion esittämänä. Trion yhteissoitto on vakuuttava ja tulkinnat yhtenäisiä ja harkittuja, rikkaan soinnikkaita.

Ottorino Respighin Il Tramonto soi vahvasointisena ja tunteikkaana jousikvartetilta jonka muodostivat Elina Vähälä, Emma Vähälä, Yuval Gotlibovich sekä Trey Lee. Mezzosopraanosoolon tulkitsi Virpi Räisänen. Teoksen musiikillinen runollisuus ja vahva ilmeikkyys välittyivät upeasti.

Seuraavassa yhtyeessä soittamassa oli mukana säveltäjä itse, Marcelo Nisinman, jolta kuultiin 4 o’clock (am) Tango. Teoksen rytmiset elementit ja sointiefektit tuovat kuulijalle elävän kuvan univelkaisista aamuyön hetkistä.

Iltapäiväkonsertin päättivät Siljamari Heikinheimo, Karolina Weltrowska, Yuval Gotlibovich, Joona Pulkkinen, Odile Simon ja Roope Gröndahl. Yhtyeen huikean heittäytyvä tulkinta Jean Françaixin teoksesta L’heure du berger sai yleisön räjähtämään suosionosoituksiin.

Kontion koulun iltakonsertti otsikolla ”serenadeja” avautui perin tutulla Wolfgang Amadeus Mozartin teoksella Eine Kleine Nachtmusik, joka esitettiin, kuten nuotin mukaan kuuluu: kahdella viululla, alttoviululla, sellolla ja kontrabassolla. Näin esitettynä se antaa paljon enemmän mahdollisuuksia kuin pienellä orkesterilla soitettuna - teos pääsee soimaan eloisana ja rytmikkään ilottelevana. Teoksen alussa huomio kiinnittyi altisti Razvan Popovichin ja sellisti David Cohenin hienoon synergiaan säestysäänten parissa. Elina Vähälä ykkösviulussa soitti sädehtivän linjakkaasti ja rytmikkäästi, yhteistyö toimi hienosti koko kvintetillä, kakkosviulisti Constantin Bogdanasia ja kontrabasisti Jarkko Uimosta unohtamatta.

1780-luvun lopulla Joseph Haydnilta tilattiin useita sävellyksiä Ferdinand IV:n, Napolin kuninkaan käyttöön. Näiden joukossa oli 9 nokturnoa, joista yksi on sittemmin kadonnut. Alkuperäistilaukset tehtiin kahdelle kampilyyran tapaiselle soittimelle, mutta Haydn, joka ei ehkä halunnut sävellystensä katoavan unohduksiin väistyvän instrumentin myötä, sovitti useita nokturnoja uudelleen. Jousiston lisäksi uudessa kokoonpanossa soivat puhaltimet.

Konsertissa kuultu Nokturno nro 5 ei löytänyt tasapainoa heti ensimmäisen osan Allegro moderato aikana. Puhaltimien ja jousien välinen balanssi oli kymmenen soittajan kokoonpanossa hieman hakusessa, mikä osa sitten lienee koulunäyttämön akustiikassa soittamisessa – nuo näyttämösyvennykset kun suhtautuvat eri instrumentteihin hyvinkin oudosti. Andante-osaan löydettiin hyvä rauha, ja viimeinen osa, fuugamuotoon rakennettu finaali soi vahvana ja rytmisesti tarkkana.

Konsertin päätti jousitriolle sävelletty Ludwig van Beethovenin Serenadi D-duuri op. 8. Kun monet muut aikalaiset, Mozart ja Haydn mukaan lukien, sävelsivät paljon kevyempää, nachtmusikin tai nokturnojen tapaisia teoksia, Beethoven ei aivan niin paljon näistä tainnut piitata. Serenadi D-duuri on hyvää musiikkia, uljasta ja kaunista, mutta ei kyllä ihan sitä mukaansatempaavinta Beethovenia. Esitys kuitenkin oli tarttuva: Viulisti Mi-Sa Yang, alttoviulisti Yuval Gotibovich ja sellisti Julian Arp soittivat intoutuneesti, ja vaikka teos pieneen jankkaavuuteen juuttuukin, se oli kelpo kuunneltavaa. Ehkä myös siksi että muutamat Beethovenin nokkeluudet nostettiin hyvin pintaan: muun muassa marssin rytmiset aiheet ja menuetin alku ja loppu.

Kuhmon Kamarimusiikki soi kautta linjan varsin hienona, mutta itse viehätyn usein niistä pienimpien kokoonpanojen esityksistä. Niissä jokaisen soittajan henkilökohtaiselle muusikkoudelle on enemmän tilaa, ja Kuhmossa se tila aina otetaan.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.