Kuoro hehkuu hollantilaisessa

Savonlinnan oopperajuhlat

Lentävä hollantilainen

Olavinlinnassa 20.7.

Olavinlinnassa Richard Wagnerin Lentävän hollantilaisen sävelet ovat kaikuneet ahkeraan: teoksella on Savonlinnan oopperajuhlilla nyt 14. esityskesä.

Vanha, sinänsä toimiva ohjaus on lämmitetty uudestaan. Mainiota ovat lavasteet ja puvustus, mutta uusista esittäjistä huolimatta Savonlinnan Hollantilainen ei ole enää tuore. Hyväkin väsyy ja osoittaa kulumisen merkkejä.

Kapellimestari Philippe Auguin antaa orkesterin soida joskus hieman turhan leveästi velloen tässä Wagnerin varhaisessa teoksessa.

Teokseen jää kaipaamaan ajoittain enemmän sävyjä ja orkesterin sekä laulajien välisen tasapainon hakua. Auguin saa kyllä orkesterista irti komean soinnin, kuten teoksen alkusoitossa.

Sentan roolin laulava Amber Wagner omaa kantavan äänen ja oudon tytön rooli rakentuu vahvasti. Kuitenkin Wagnerin äänessä olisi suonut ajoittain olevan enemmän taipuisuutta kuvaamaan tunnetiloja.

Sävyjä ja värejä ei puutu Matti Salmisen Dalandista, joka osoittaa vanhan herran olevan yhä teräksisessä kunnossa. Tässä produktiossa Salminen sähköistää lavan paikalle tullessaan ja saa koko koneiston toimimaan eloisammin. Sentan isä on lähes koominen hahmo pikkuahneessa rahanhimossaan ja innokkuudessaan naittaa viehättävää tytärtään.

Juha Uusitalo onnistuu Hollantilaisen roolissa pääosin, ajoittain ääneen hiipii väsymys, takavuosien hehkuun pääsemiseen menee etenkin ylärekisterin kanssa vielä hieman aikaa sairastelujen jälkeen.

Tuskaa ja epätoivoa täynnä oleva roolihahmo välittyy näyttämöllisesti kuitenkin hyvin yleisölle.

Erikin roolin laulanut Corey Bix jää vaisuksi. Jussi Myllys Perämiehenä on elävä näyttämöhahmo, ääni toimii vahvasti ja siinä on hyvä sointi.

Savonlinnan Lentävän hollantilaisen vahvuus on aina ollut kuoro – tänä vuonna ehkä entistä vahvempana. Kolmannen näytöksen alun pitkä kuorokohtaus, jossa merimiehet ja kylän tyttöset maanittelevat Hollantilaisen laivan miehistöä esiin, ei jätä kylmäksi.

Eloa, vauhtia, rohkean voimallisena jyrähtävää ja tarkkaa laulamista, jossa tasapaino orkesterinkin kanssa on upeasti kohdallaan. Kuoro on ehdottomasti sävykkäin, elävin ja monipuolisin osa näyttämökoneistoa, joskin sille tehdyt koreografiat ovat aika ajoin melko vanhahtavia ja kaipaisivat raikasta tuuletusta.

Juhlavuoden merkeissä on Savonlinnassa itseoikeutetusti lämmitetty useita juhlien klassikkoja. Hollantilainenkin toimii yhä perusvarmasti ja siinä on sytyttävät hetkensä, silti laivan on ehkä kuitenkin aika lipua uusille vesille tämän kesän jälkeen – ainakin seitsemäksi vuodeksi.

Jussi Mattila

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.