Kuoro kruunaa Macbethin

Savonlinnan oopperajuhlat

Giuseppe Verdi: Macbeth

Musiikinjohto Jan Latham-Koenig

Ohjaus Ralf Långbacka

Ensi-ilta Olavinlinnassa 13.7.2013

Savonlinnan oopperajuhlien tämänvuotisessa Macbethissa on etsitty mitä ilmeisimmin uutta lähestymistapaa pääroolien suhteen.

Vallanhimon sokaisema ja kalvava pariskunta lähtee rakentumaan hyvin hitaasti kohti raivoisaa, väkivaltaista valtiasta – niin hitaasti että lopulta usko Macbethin kykyyn tehdä tarinan edellyttämät hirmutyöt on koetuksella.

Macbethin roolin laulava Stephen Gaertner omaa hyväsointisen tasalaatuisen baritonin joka ei väsy – mutta jossa ei kalskahda teräs.

Suhteessa Csilla Borossin varsin onnistuneen ilkeämieliseen ja miestään hirmutöihin pumppaavaan Lady Macbethiin Gaertnerin roolihahmo jää ohjailtavaksi, neuroottiseksi mieheksi. Tällainen lähestymistapa toki toimii alussa, mutta johtaa oopperan edetessä muutamiin hivenen jännitteettömiin kohtauksiin.

Långbackan ohjaus ei sisällä mitään skandaalinkäryistä, vaan on uskollinen tapahtuma-ajalle ja tarinalle. Lavastus toimii varsin pienillä asioilla, koska Olavinlinna itse on paras lavaste mitä Macbethiin voi yleensäkään kuvitella.

Solisteista nousee esiin Carlo Colombaran tulkitsema Banquo, tulevien kuninkaiden isä, joka tämän version kannalta surmataan liian aikaisin – upeaa, soinnikasta ja vahvaa bassoa olisi mielellään kuunnellut pidempäänkin. Colombaran lavaesiintyminenkin on vahvaa, sisäistettyä.

Suomalaissolisteista Hannu Jurmu tekee vahvan suorituksen Malcolmin roolissa. Ääneen on tullut lisää voimaa ja kiinteyttä, Malcolm on rohkea sotajoukkojen johtaja kolmannen näytöksen pakolaisleirikohtauksessa.

Oopperajuhlaorkesteri soittaa Jan Latham-Koenigin taitavassa ohjauksessa eloisasti ja vahvasti, fraasit piirtyvät hyvin ja musiikki tukee draamaa juuri oikealla tavalla. Ajoittain orkesterin fortet paisuvat niin suuriksi, että laulu hetkeksi peittyy, mutta kokonaisuutta tämä ei juuri häiritse.

Savonlinnassa Macbethin suuri tähti on kuitenkin kuoro. Kuoro laulaa tarkasti, äärimmäisen iskuvoimaisesti, selkeästi ja puhtaasti.

Ainoastaan noitien naiskuoro (jonka ulkoasu tuo hieman liikaa mieleen röllipeikon) on pienissä ongelmissa kovien vaatimusten, liikehdinnän ja nopean tekstuurin suhteen – artikulaatio jää hetkittäin sameaksi.

Kuoro julistaa tässä versiossa suuret tunteet – niin ensimmäisen näytöksen lopun kuninkaanmurhassa, pakolaisleirin herkkyydessä kuin teoksen lopun ylväissä taisteluissa.

Mieskuorot ovat ryhdikkäitä ja niissä kalskahtaa nyt Matti Hyökin muutaman johtajavuoden jälkeen aivan uudenlainen aikuisempi ja täyteläisempi sointi.

Kuorokohtaukset toimivat täysin ongelmitta ja kuoron ilmestyessä lavalle myös solistien laulu saa annoksen lisäryhdikkyyttä.

Ilman kuoron säkenöivää ilmaisua teoksen draama ei näin säikkyväksi ohjatun Macbethin kanssa olisi jaksanut kantaa.


JUSSI MATTILA

Uusimmat

Konsertit

Kuopion kaupunginorkesteri: Sinfoniasarja VIII

60 Degrees Quintet: Opera!

Kuopion kaupunginorkesteri: Hiljaisen viikon konsertti

Kuopion kaupunginorkesteri: Sinfoniasarja VII

Kuopion kaupunginorkesteri: Laulu tulipunaisesta kukasta

Kuopion kaupunginorkesteri: Sinfoniasarja VI

Kuopion kaupunginorkesteri: Sinfoniasarja V

Kuopion kaupunginorkesteri: Sinfoniasarja IV

Kuopion kaupunginorkesteri: Sinfoniasarja III

Konserttiarvio: Saimaa Sinfoniettan tarjoilemat isot äänimassat heijastelivat ikävästä Poleenin salissa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.