Mikkelin musiikkijuhlat: Voittajien paraati III

Suomalainen sellokulttuuri voi hyvin, sillä suurien sellistien perinnettä on jatkamassa uusi muusikko, jolla on paljon potentiaalia. Jonathan Roozeman oli nuorin Tšaikovski-kilpailun finalisti sijoittuen sarjassaan kuudenneksi.

Ilmeisesti viisumiongelmien takia Valeri Gergijev ei saanut sellosarjan voittajaa Mikkeliin ja Voittajien paraati III -konsertissa soittikin Roozeman. Sibelius-Akatemian ja Martti Rousin oppilas on jo nyt häkellyttävän valovoimainen ja itsevarma esiintyjä.

17-vuotias Roozeman taituroi Tšaikovskin Rokokoo-muunnelmien kimpussa kuin aikamies. Tyynen pinnan alla asuu todellinen taiteilija, joka repii sellostaan kaiken irti niin suuressa kuin pienessä. Intohimo limittyy uskottavasti hyvän tyylitajun kanssa ja kun siihen lisätään tekninen osaaminen ja luonteva lavakarisma on keitto melkoisen hyvällä mallilla.

Roozemanilla on monia vahvuuksia, keskeisimpinä rohkeus ja tapa heittäytyä aidosti sisään musiikkiin. Hän ei näpertele, vaan laajentaa musiikin avulla inhimillistä näkökulmaa, joskus jopa tarkkuuden kustannuksella.

Mutta tämä musisointi herättää kuulijan, se tempaisee mukaansa ja nostaa tunteet pintaan väkisinkin. Roozeman on hurmiollinen soittaja, joka ei jätä ketään kylmäksi.

Alussa muunnelmien teema sai Roozemanin käsissä ylevän aristokraattisen ilmeen. Marmoriset salit välkehtivät, kunnes intohimon palo iski mieheen ja romanttinen hurmio leiskusi täydellä teholla. Dynaaminen skaala ja puheen laajuus ovat kiitettävällä tasolla.

Roozeman esitti myös kamarimuusikon valppautta. Hän seurasi tarkasti Gergijeviä ja kuunteli hyvin orkesteria. Paikoin vuoropuhelu toimi täydellisesti. Roozeman on hyvällä tiellä.

Mikkelin musiikkijuhlien tämän vuoden teemana voisi olla Tšaikovski, jonka musiikkia kuullaan kolmessa iltakonsertissa. Ja hyvä niin.

Maanantain konsertin päätti hurmiollinen 4. sinfonia, jonka finaali-osa lähti räjähdysmäisesti käyntiin. Osan tempo oli muuttunut prestoksi ja Gergijev ohjaili asteikkoja ja teemoja kuin ohjuksia. Voiko klassinen sinfonia olla näin nautinnollista kuunneltavaa?

Konsertin alussa kuultu Bela Bartokin Sarja baletista Puinen prinssi oli osuva teosvalinta. Mariinskin orkesteri tavoitti vaivatta teoksen värikylläisyyden, intensiteetin ja suuret nousut – juuri ne ominaisuudet, jotka ovat pietarilaisten vahvuuksia.

Ilmo Pokkinen

Uusimmat

Konsertit

Konserttiarvio: Saimaa Sinfoniettan tarjoilemat isot äänimassat heijastelivat ikävästä Poleenin salissa

Kuopion kaupunginorkesteri: Mestari Radovan

Kuopion kamarimusiikkiseura: Viimeinen valonsäde

Kuopion kaupunginorkesteri: Sinfoniasarja I

Kuopion kaupunginorkesteri: Sinfoniasarja VIII

Kuopion kaupunginorkesteri: Sinfoniasarja VII

Kuopion kaupunginorkesteri: Sinfoniasarja VI

Steve n Seagulls

Leavings-orkesteri: Itkisitkö onnesta?

Konserttiarvio: Kamarisarja III

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.