Näinhän blues ja soul pitää toteuttaa

TAD ROBINSONBAND Kuopion Jazzklubi 1.4. Tarvitaan vain huipputasoinen, ilmaisuenergiaa pursuava soullaulaja Yhdysvalloista, ja suomalaiset nuoret muusikotkin syttyvät vahvaan lentoon. Puhumattakaan runsaasta yleisöstä, jonka riemun huudahdukset eivät todella olleet pelkkää kohteliaisuutta.

Tällainen sähköistäjä oli viime perjantaina Tad Robinson (laulu, huuliharput). Jonne Kulluvaara (kitara), Arto Piispanen (sähköpiano, urut), Jaska Prepula (basso) ja Juppo Paavola (rummut) pärjäsivät Robinsonin kanssa oivallisesti.

Avausnumerossa More Good than Bad Robinson esitteli heti vokaalisen ominaislaatunsa. Baritonin ja bassobaritonin välimaastossa oleva ääni soi peräti lavean täytenä ja rikkaana, sopivalla säröllä väritettynä. Seuranneessa soulnumerossa Robinson esitteli myös laajan, tehokkaan vibratonsa.

Bluesnumero Rain Down Night oli täynnä sielua. Sitä seuranneessa rauhallisessa bluesballadissa kitaristi Jonne Kulluvaara nousi soittimensa herkullisella soinnilla esiin. Soolot etenivät ketjuna Piispasen uruista Robinsonin huuliharppuun ja Kulluvaaran kitaraan.

Tyypillisesti Robinson ja bändi esittivät melko lyhyitä numeroita. Nopeissa blueskappaleissa oli salamaa ja sykettä, sooloissa sähköä. Eräässä hitaassa soulnumerossa Robinson toi esiin lisää lauluäänensä tehokeinoja: vahvan falsetin. Tarvittaessa hänen äänessään oli kalskahtavaa metallin voimaa.

Konsertin jälkimmäisellä puoliskolla teho ei suinkaan pienentynyt. Sen avanneessa bluesissa muusikot tuottivat kuulijalle elämyksen kuin keinumisesta valtameren maininkien päällä.

Kaikkineen Robinsonin sähköinen, koko kehoa käyttävä ilmaisuenergia nousi potenssiin n. Robinsonin ja kitaristi Kulluvaaran keskinäinen reagointi oli hienovaraista. Tietenkin sähkö välittyi kuuntelevaan yleisöön.

Aivan uuden tyyppinen iskevä rytmi koettiin numerossa Down Way Home, jonka Robinson avasi väkevällä falsetillaan.

Konsertin lopulla kuultu soul-blues eteni erinomaisen rikkaalla sointurakenteella. Lauluosuuden Robinson toteutti erikoisella yhdistelmällä karheutta ja lyyrisyyttä.

Kulluvaara ja Piispanen ilahduttivat illan aikana monilla vapautuneilla sooloillaan. Hyvä, miksipä pelätäkään Robinsonin suurta mainetta.

Harvinaisen hymyilevää yleisöä poistui salista konsertin jälkeen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.