Pahat loistavat Lohengrinissa

Savonlinnan oopperajuhlat

Lohengrin

Ensi-ilta 8.7. Olavinlinnassa

Richard Wagner jos kuka osaa rakentaa draamaa oopperoihinsa. Keskiaikaan sijoittuva ritaritaru Lohengrin on sekä musiikillisesti mahtava että dramaattinen ja monitulkintainen teos.

Lohengrin oli Savonlinnan oopperajuhlien ohjelmistossa jo kesällä 2011. Välivuoden jälkeen Roman Hovenbitzerin ohjaama ooppera palaa ohjelmistoon, mutta laulajakaartista iso osa on vaihtunut.

Tämän kesän Lohengrinin ensi-illan kirkkaimpana tähtenä loistaa mezzosopraano Tuija Knihtilä Ortrudina. Hänen vahva ja vivahteikas äänensä sekä luonteva tulkintansa on illan parasta kuultavaa.

Juonitteleva ja noitakonstit taitava Ortrud pyyhkii lattioita Elsalla, Lohengrinin puolisokseen saavalla nuorella aatelistytöllä, sillä sopraano Kirsten Chambers ei pärjää Knihtilän loistokkaalle laululle. Tosin Ortrud on jo hahmona kiinnostavampi kuin Elsa, jonka nuoruuden ja naiiviuden Chambers välittää hyvin.

Toisen taisteluparin, Lohengrinin ja Ortrudin puolison Friedrichin, kohdalla on samantyyppinen asetelma. Baritoni Thomas Hallin karisma tekee valtaa hamuavasta Friedrichistä tenori Bryan Registerin Lohengrinia mielenkiintoisemman.

Myös basso Mika Kares kuninkaan osassa onnistuu hyvin. Kareksen ääni on suora ja puhdas, eikä hänen laulussaan ole teennäisyyttä, minkä vuoksi sitä kuuntelee ilokseen.

Musiikillisen annin täydentävät oopperajuhlien kuoro ja Jari Hämäläisen johtama orkesteri, jotka selviytyvät hyvin Wagnerin asettamasta haasteesta. Kuorosta irtoaa niin mahtava äänivyöry kuin hiljainen hyminäkin.

Wagner on ladannut nimiosa Lohengriniin runsaasti merkityksiä. Hovenbitzerin kiinnostavassa ja monitulkintaisessa ohjauksessa Lohengrin nostetaan hajanaisen ja pelokkaan kansan messiaaksi, Lohengrin-puolueen johtajaksi. Järki raivataan uskon tieltä, ja ihmisten uskollisuus Lohengrinia kohtaan on jo sokeaa palvontaa, vaikkakin Lohengrinin poistuttua kansa on saman tien valmis ottamaan palvontansa kohteeksi seuraavan hallitsijan.

Sujuvasti nykypäivää ritariaikaan sekoittava ohjaus vilisee joutsensymboleita, jotka viittaavat Lohengrinin valtaan. Ihmisillä on jopa pienet mustat puoluekirjat, joiden kannessa komeilee valkea joutsen. Myös Jeesukseen viitataan taajaan, onhan Lohengrin-puolueen politiikkaan sekoittunut iloisesti uskonto.

Totalitarismi syntyy näin helposti. Lohengrin ei ole vain Elsan pelastava hyvä ritari, vaan hänen olemuksessaan piilee suuri vaara, joka liittyy tosin enemmän ihmiskuntaan kuin Lohengriniin itseensä.

Ohjaaja Roman Hovenbitzer onkin sanonut, että talouskriisien ja johtamisongelmien koettelemissa yhteiskunnissa ihmiset odottavat yhtä johtajaa, jolle he voisivat luovuttaa kaiken ikävän vastuun tulevaisuudestaan. ”Tämä yhteiskunta ei kaipaa mitään hartaammin kuin ettei sen enää tarvitse tietää vaan se saa uskoa”, ohjaaja kirjoittaa oopperajuhlien esittelykirjassa.

Wagner ei olisi Wagner, ellei hän yhdistäisi politiikkaan ja uskontoon vähän myös taideteoriaa. Wagner samastui Lohengriniin, joka kuvaa taiteilijan asemaa yhteiskunnassa: toisaalta hänet on tuomittu olemaan ulkopuolinen ja erilainen, toisaalta hän kaipaa työlleen hyväksyntää.

Ohjaajan mielestä Lohengrinin pako takaisin omaan maailmaansa kuvaa Wagnerin näkemystä siitä, ettei taiteen ja todellisuuden synteesi ole mahdollista. Toivoa kuitenkin on, sillä tämä Täysin Toinen (Hovenbitzerin termi) on olemassa, vaikkei sitä voikaan sulauttaa todellisuuteen.

Tuodakseen taiteen mukaan ohjaukseensa Hovenbitzer tekee Lohengrinista maalarin, joka kolmannen näytöksen alussa pakkomielteisesti maalaa ja videokuvaa Elsaa. Lohengrinin kiinnostus tyttöön onkin etäistä, ja lopulta hän pukee Elsan muistuttamaan maalaustaan yrittäen näin pakottaa Elsan kuvaaman todellisuuden sopimaan taiteeseensa.

Yritys kaatuu Elsan kapinaan.

Yhtä huonosti käy Elsan yritykselle tehdä Lohengrinista itselleen ymmärrettävä. Elsa nappaa videokameran ja pakottaa Lohengrinin vastaamaan kiellettyyn kysymykseen tämän nimestä ja alkuperästä. Paljastuttuaan Graalin ritariksi Lohengrin joutuu poistumaan takaisin omaan maailmaansa.

Hovenbitzerin tulkinnassa loppu jää avoimeksi ja tarjoaa monia mahdollisuuksia niin vallan kuin taiteenkin kautta ajateltuna.

Tyylikkään ohjauksen lisäksi Wolfgang Göbbelin valaistus on erityisen onnistunut. Se luo taitavasti tunnelmaa ja korostaa olennaisia puolia ohjauksesta.

Ainoastaan jatkuva videon käyttö on häiritsevää, etenkin kun se välillä on myös hyvin kömpelöä.

Kaikkineen Lohengrin tarjoilee hienon musiikin lisäksi paljon ajattelemisen aihetta. Ja kun tämä kaikki onnistutaan esittämään muodossa, joka ei saa katsojaa luhistumaan sisällön painavuuden alle, on kyseessä hieno oopperakokemus.

Uusimmat

Konsertit

Kuopion kaupunginorkesteri: Sinfoniasarja III

Konserttiarvio: Saimaa Sinfoniettan tarjoilemat isot äänimassat heijastelivat ikävästä Poleenin salissa

Kuopion kaupunginorkesteri: Mestari Radovan

Kuopion kamarimusiikkiseura: Viimeinen valonsäde

Kuopion kaupunginorkesteri: Sinfoniasarja I

Kuopion kaupunginorkesteri: Sinfoniasarja VIII

Kuopion kaupunginorkesteri: Sinfoniasarja VII

Kuopion kaupunginorkesteri: Sinfoniasarja VI

Steve n Seagulls

Leavings-orkesteri: Itkisitkö onnesta?

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.