Rakkauden ateria

Kantaesitys Kuopion tuomiokirkossa 10.4.

Luterilaisen Kulttuurin Säätiö on tehnyt merkittävän kulttuuriteon tuottaessaan Suomalaisen Kamarioopperan kanssa uuden Rakkauden ateria -nimisen kirkko-oopperan, joka juhlistaa reformaation 500-vuotista historiaa. Ooppera on myös näyttävä ponnistus Kuopiolta, sillä suurin osa teoksen tekijöistä on täältä.

Jeesuksen viimeisestä ehtoollisesta kertova kirkko-ooppera on ajatuksena hieno, mutta täysin ongelmaton ponnistus ei kuitenkaan ole. Kirkon tuottaman taiteen toivoisi olevan helposti lähestyttävää ja seurakuntaan sitovaa. Toki luterilainen musiikkikulttuuri on monimuotoinen ja kehittyvä, mutta juhlavuoden kunniaksi tehdyn kirkon teoksen olisi toivonut puhuttelevan jokaista kuulijaa.

Rakkauden aterian suurin puute on, että se jää katsojalleen etäiseksi niin musiikin kuin draamankin suhteen. Jeesuksen viimeinen ateria antaisi paljon mahdollisuuksia teoksen sisäisen jännitteen nousuihin ja laskuihin, mutta nyt esitystä vaivaa tasapaksuus. Oopperasta ei nouse riittävän selvästi esille sitä kohtaa, joka jäisi soimaan kuulijan sisimpään.

Matti Heinisen sävelkieli on vaativaa niin kuulijoille kuin esittäjillekin. Parhaimmillaan opetuslapsista koostuvan kuoron riitasointuiset kohdat olivat komeaa kuultavaa, samoin baritoni Kristian Lindroosin esittämän Jeesuksen ja opetuslasten välinen keskustelu. Jorma Hynninen evankelista Johanneksena, Ossi Jauhiainen Simon Pietarina ja Jukka Romu Juudas Iskariotin riivaajana hoitivat tonttinsa varmuudella.

Melodioiden ja harmonioiden haastavuus kostautui kuitenkin välillä tekstin epäselvyytenä kirkon takaosaan.

Oopperan ”orkesteri” koostui uruista, lyömäsoittimista ja käsikelloista, mikä loi teokselle oman hieman monotonisen äänimaailman ja korosti musiikin tasapaksuutta.

Näyttämöllisen draaman rakentamiseen tuomiokirkko on vaikea tila. Yksinkertainen lavastus oli toimiva, mutta katsojien kanssa lähes samalla tasolla olevan lavan tapahtumia oli vaikea seurata varsinkin kaukaa. Liikettä oli maltillisesti, mikä toki sopii hyvin kirkon miljööseen.

Tähän peilattuna Juudas Iskariotin riivaajan lehahtaminen paikalle tuntui kuin eri esityksestä otetulta, pakosti hieman koomiseltakin pätkältä – ja koomisuuteen kohtauksessa tuskin pyrittiin.

Yksi reformaation isän Martti Lutherin ajatuksista oli, että jumalanpalvelus ei saisi olla vieraskielinen näytelmä, jota seurakunta seuraa sivusta. Yhteisöllisimmillään kirkko-ooppera olikin yhteisessä rukouksessa ja kahdessa virressä, joiden melodioiden selkeys korosti oopperan sävelkielen haastavuutta.

Ajatus kansan kielestä olisi pitänyt ylettää Rakkauden ateriassa myös sävelkieleen.

Iikka Taavitsainen

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.