Savonlinnan oopperajuhlat : Falstaff

Ooppera Falstaff perustuu kahteen Shakespearen näytelmään, joissa esiintyy ritari Falstaff. Libretisti Arrigo Boito rakensi oopperan libreton Windsorin iloiset rouvat -näytelmän pohjalle lisäten teokseen tapahtumia Henrik IV:stä.

Falstaffin ei kovin usein katsota lukeutuvan Giuseppe Verdin vahvimpiin teoksiin. Verdi harvoin tarttui tilannekomediaan, mutta Ravennan esitys Savonlinnassa todisti, että hyvällä maulla ja vahvalla ajatuksella toteutettuna Falstaff nousee yksinkertaisuudessaankin monipuolisesti yleisöä viihdyttäväksi taiteeksi.

Falstaffin nimiroolin laulanut baritoni Kiril Manolov oli päähenkilönä omaa luokkaansa. Manolov eläytyi voimakkaasti elämäniloista nauttivan, jo elämää nähneen ritarin rooliin, ottaen yleisön vahvasti – hurmaava karisma välittyi katsomon takariveille saakka.

Kun vielä äänikin toimi upeasti, paketti on hienosti kasassa – turhaan eivät italialaislehdet ole Manolovia ylistäneet uudeksi suurimmaksi Falstaffiksi.

Christina Mazzavillani Mutin ohjaus ja Davide Broccolin visuaalinen suunnittelu olivat onnistunut yhteispaketti Olavinlinnassa. Muuriin heijastettavat kuvat loivat lavaan erittäin toimivan valheellisen syvyysvaikutelman, sekä unenomaisia tunnelmia. Kaiken kaikkiaan ravennalaisten tekemisestä heijastui lämpö ja tunne, jota ei aina kohtaa.

Mainiosti laulaneesta solistikaartista erityistä huomiota kiinnitti Alice Fordin roolin laulanut sopraano Eleonora Buratto: soinnikas ääni liitelee helpon oloisesti ja kantaa. Lisäksi äänen sävykirjossa tuntuu olevan loputtomasti ammennettavaa.

Oopperan juonellinen sivukäänne on rakastunut nuoripari, joka lopussa vaikeuksista huolimatta saa toisensa – tenori Giovanni Sebastiano Sala Fentonin roolissa teki vaikutuksen kaunissävyisellä tenorillaan, sopraano Damiana Mizzi Nannettan roolissa lauloi helkähtävän kepeästi, lyyrisen herkullisella soinnilla.

Nicola Paszkowskin johtama Orchestra Giovanile Luigi Cherubini soitti sävykkäästi, vaikuttavalla dynamiikalla ja eloisalla otteella. Kuoro suoriutui pienistä tehtävistään niin ikään vahvasti.

Läpi koko teoksen virtasi lavalla elämänilo, joka tulee suoraan ulos lauletuksi oopperan loppurepliikeissäkin – ”kaikki maailmassa on pilaa.”