Savonlinnan oopperajuhlat: Otello

Ensi-ilta Olavinlinnassa 8.7.

”Uskon, että oikeamielisyys on narri, ivallinen ilmeissään ja sydämessään; että kaikki hänessä on valheellista, kyynel, suukko, katse, uhraus ja kunnia. Ja uskon, että ihminen on pahanilkisen kohtalon leikkiä kehdon siemenestä haudan matoon saakka.”

Näin julistaa kylmäävän paha Jago kuuluisassa credossaan Giuseppe Verdin oopperassa Otello.

Sanoihin tiivistyy valitettavan paljon Otellon tragediaa. Ja mitään riemujuhlaahan ei ole tarinan tasolla tiedossa. Ruumiita tulee. Mutta rakkaus, se sentään jää eloon.

Otello on Oopperajuhlien odotettu uutuus, joka toteutetaan yhteistyössä Chorégies d ´Orange -festivaalin kanssa. Aivan absoluuttisesta uutuudesta ei nyt puhuta, vaan vastaavanlainen tuotanto on koettu parisen vuotta sitten Ranskassa.

Otellossa Olavinlinnan näyttämöä hallitsee valtaisa, särkynyt peili. Särkyneen minuuden symboliikka on siten liki alleviivatun selvää.

Ajoittain peiliin heijastuu myös videokuvaa, ja jo alun myrskykohtauksessa nähdään lähiotos voiman- ja voitontunnossaan olevasta Otellosta.

Ohjaaja Nadine Duffaut ja lavastuksesta vastannut Emmanuelle Favre luottavat varsin vähäeleiseen ilmaisuun. Tapahtumia ei pyritä nykyaikaistamaan. Toisaalta on pelkästään hyvä, että nykyaikaistamisen joutuu jokainen katsoja tekemään itse. Tarina kun pitää sisällään niinkin ajankohtaisia aiheita kuin rasismin ja muukalaisvihan aihepiirejä.

Kokemus syrjityksi joutumisesta on yksi Otellon tarinan kantavista motiiveista. Niin ikään kantaaottavaa on Jagosta kumpuava pirullisuus. Hänen pahuutensa ei ole ulkoistettavissa muihin tai muukalaisiin; se on hänessä itsessään.

Ensi-iltaan saattoi osua myös omanlaista tahatonta symboliikkaa. Otellohan on ooppera, jossa paha ei varsinaisesti saa palkkaansa. Jago jää porskuttamaan, vaikka mauri ja hänen viaton vaimonsa viruvat vieressä kuolleena. Jagon roolissa laulullisesti häikäissyt Tommi Hakala jätti ensiesityksessä Kristian Benediktin tulkitseman Otellon hivenen varjoonsa.

Toki Benedikt suoriutui oopperakirjallisuuden vaativimpiin lukeutuvasta roolistaan periaatteessa moitteetta, mutta erityisesti esityksen alkupuolella Hakala vei potin nimiinsä.

Hakalan laulaminen oli todella vaivattoman oloista, ja silti hänen baritoninsa kuului permannolle aivan upealla kvaliteetilla.

Benediktin tenori pysyi taidokkaasti kontrollissa, eikä väsymisen merkkejä huomannut. Itse asiassa hänen parhaat hetkensä saattoivat löytyä oopperan loppupuolelta, kuten esimerkiksi kolmannen näytöksen tunnustuksellisesta ja tunteikkaasta monologista.

Hakalan ohella loisti Desdemonan roolissa ollut Ekaterina Goncha­rova. Laulu pajulle ja Salce, salce, salce hipoivat paikoin jo täydellisyyttä. Herkät pianissimot soivat sopraanolta sydämellisen, jopa harvinaisen pakahduttavan lämmön saattelemina.

Oopperajuhlaorkesteri ja -kuoro hoitivat osuutensa kiitettävästi. Neljännen näytöksen puupuhaltimissa oli todellista upeutta, ja kuoron myrskyisä aloitus aiheutti mielihyvän kylmiä väreitä. Musiikinjohtaja Xian Zhang hallitsi hienosti kokonaisuuden ja saatteli soimaan myös oivallisia yksityiskohtia partituurista.

Uusimmat

Konsertit

Kuopion kaupunginorkesteri: Sinfoniasarja VIII

60 Degrees Quintet: Opera!

Kuopion kaupunginorkesteri: Hiljaisen viikon konsertti

Kuopion kaupunginorkesteri: Sinfoniasarja VII

Kuopion kaupunginorkesteri: Laulu tulipunaisesta kukasta

Kuopion kaupunginorkesteri: Sinfoniasarja VI

Kuopion kaupunginorkesteri: Sinfoniasarja V

Kuopion kaupunginorkesteri: Sinfoniasarja IV

Kuopion kaupunginorkesteri: Sinfoniasarja III

Konserttiarvio: Saimaa Sinfoniettan tarjoilemat isot äänimassat heijastelivat ikävästä Poleenin salissa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.