Beirut: Gallipoli

Arvio: 3/5 tähteä.

Beirut on ollut alusta lähtien valopilkku amerikkalaisen indierockin kentällä. Multi-instrumentalisti Zach Condonin sooloprojektina liikkeelle lähtenyt yhtye on vuosien varrella hyödyntänyt onnistuneesti muun muassa balkanilaisen kansanmusiikin, meksikolaisen mariachin sekä ranskalaisen chansonin muotokieltä.

Bändin viides kokopitkä on saanut nimensä italialaisen Gallipolin kaupungin mukaan. Condon kumppaneineen ei kuitenkaan lähde ryöstöviljelemään saapasjalkamaan musiikillista perintöä. Yhtye luottaa edellisiltä levyiltä tuttuihin elementteihin, kuten haikeisiin torvisektioihin ja tarttuviin melodiakulkuihin. Niissä voi kuulla kaikuja 1970-luvun psykedeelisestä folkista.

Gallipoli ei albumina nouse Beirutin parhaiden joukkoon, vaikka siltä löytyy hienoja kappaleita kuten When I Die, I Giardini sekä elokuvallisen kaunis nimikkoraita.

Sähköisesti toteutetut instrumentaalit On Mainau Island ja levyn päättävä Fin jäävät tällä kertaa auttamattoman irrallisiksi.

Mikko Siltanen

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Levyt

Levyarvio: Anne-Mari Kivimäen uutuus soi transsaten ja tanssaten

Levyarvio: Aino & Miihkali tarjoaa popahtavaa kanteleella

Arvio: Saimaan livelevy Loputon sutkutus toimii oivallisesti

Arvio: Nightwishin uutuus Decades: Live in Buenos Aires lähestyy teatraalisuudessaan oopperaa

Tasavallan Presidentti: Live in Lambertland

Dirty Projectors: Sing The Melody

Arvio: Leif Segerstam ja Turku Filharmonia loistavat taas

Levyarvio: Antti Railion joululevyssä on parasta laulu, joka ei varsinaisesti ole joulukappale

Levyarvio: Saara Aallon joululevy on hyvin perinteinen, ja se sisältää yhden vuoden karmeimmista duetoista

Levyarvio: Robbie Williams teki yhden tämän joulun parhaista levyistä Bing Crosbyn hengessä

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.