CHRISTINA AGUILERA : Bionic

Christina Aguileralta voi uuden levyn myötä odottaa uutta näkökulmaa itseensä. Elektropop ja oman seksuaalisuuden esittely ovat Aguileraa vuonna 2010. Jälkimmäinen alkaa olla pikemmin kestoteema kuin poikkeus.

Bionic on silti vahva ja erittäin kuunneltava albumi. Sen mukana muuttuu myös se artistien joukko, johon Aguilera vertautuu. Ilman vertailukohtia Christina Aguilerasta on ollut vaikea puhua. Ehkä osittain genreruletin takia. Osittain siksi, että huikeaa äänialaa lukuun ottamatta mitään kovin originellia hän ei ole tarjonnut. Uudet trendit Aguilera on sen sijaan omaksunut nopeasti.

Glam tulkitsee uusiksi Madonnan Voguen. Myös seuraavasta Prima Donnasta löytyy nimenmukaisesti viitteitä Madonnaan. Molemmat ovat Claude Kellyn käsialaa, kuten myös Woohoo. Yllättäen se päivittää Spice Girlsien Wannabe-hitin 1990-luvulta, näpäkämmin kuin bändi comeback-yrityksellään.

Vasta yhdestoista biisi Lift Me Up on sitä ääniakrobatiaa, jota Aguileralta on totuttu kuulemaan. Tyyliltään se on kevyehkö balladi, kuin Whitney Houstonin levyltä. Biisi on ainut Linda Perryn levylle tekemä ja sopii siirtymäksi hienovaraisempiin äänimaailmoihin.

Bionicilla Aguilera on iskevimmillään silloin, kun hän tuo mieleen jonkun toisen artistin. Tämä huomio tiivistää Aguileran artistihistorian. Britney Spears -porukan teinitähti on kehittynyt Whitney Houstonin ja Madonnan kaltaisten kiintotähtien joukkoon.

Aguilera tavoittelee myös indie-tyyliä lainaamalla genren kykyjä. Siinä on jotain hieman surullista, toisaalta ihailtavaa. Sillä suosionsa Aguilera on kuitenkin ansainnut kyvyillään, ei sekoiluilla tai kohuilla.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.