Disco Ensemble: Afterlife

Arvio: 4/5 tähteä.

Disco Ensemble julkaisee vihdoinkin uuden levyn melkein viiden vuoden tauon jälkeen. Bändi on kyllä keikkaillut, mutta muusikoilla ei ole ollut hinkua palata treenikämpälle tai studioon hiomaan uusia biisejä.

Syksyllä 2012 julkaistun Warriors-levyn kiertue kesti noin vuoden ja sen jälkeen saman ruljanssin aloittaminen alusta ei tuntunut hyvältä idealta. Kitaristi Jussi Ylikoski ei halunnut tehdä taidetta kollektiivina, vaan ryhtyi musiikin tekoon omillaan.

Tuloksena oli levyllinen konemusiikkia, joka julkaistiin Big Pharman nimellä. Laulaja Miikka Koivisto ja basisti Lasse Lindfors keskittyivät tauon aikana Hisser-yhtyeen elektropoppiin.

Afterlife on äänitetty bändille uudella tavalla lähinnä kotona ja treenikämpällä. Vain rummut, osa bassoraidoista ja muutamia pikkujuttuja on purkitettu studiossa.

Työskentelytapa osoittautuu oikeaksi valinnaksi, sillä ympäri maailmaa ja pilvipalveluissa levällään olleista äänitiedostoista kasattu Afterlife on punkia, pop-melodioita, indie rockia ja post-hardcorea yhdistelevän orkesterin parhaita levyjä.

Levyn lauluista melkein kaikki ovat täysosumia. Esimerkiksi Reality, Fight Forever, Nothing More ja Hardcore People kuulostavat vain ja ainoastaan Disco Ensemblelta maailmoja syleilevän pateettisine kertosäkeineen. Hardcore People -biisillä ei ole juuri mitään tekemistä perinteisen hardcoren kanssa, vaan se on rehellistä pop rockia, joka jää soimaan päähän päiväkausiksi.

Periaatteessa bändin musiikissa ei ole juuri mitään uutta, mutta se tietää vahvuutensa ja vetää ne myös sopivalla tavalla överiksi. Melodinen rähinä erottuu massasta esimerkiksi melankolisen kauneutensa ansiosta.

Vaikka Disco Ensemble ammentaakin vähän eri genreistä, niin Afterlifesta tulee mieleen Therapy?-yhtyeen hittilevy Troublegum, jolla bändi lisäsi punkia ja metallia sekoittaneeseen ulosantiinsa runsaasti melodioita ja tarttuvia kertosäkeitä.

Kaavasta eniten poikkeavat biisit on säästetty viimeisiksi. Surround Me tuo 1990-luvun alussa pelikonsoleita pelanneen mieleen Sonic the Hedgehogin musiikit, kun puolestaan Midnight on rehellistä stadionrockia.

Jos jo aiemmat pop-vaikutteiset levyt eivät ole saaneet fanittamansa musiikin liian vakavasti ottavia kuulijoita kitisemään, niin nyt on oikein oivallinen aika syyttää bändiä itsensä myymisestä.

Me muut voimme nauttia rehellisen rockbändin mukavan melodisesta rähinästä.

Aki Lehti

Uusimmat

Levyt

Katu Kaiku: Luna

Weeping Willows: After Us

William Basinski: On Time Out of Time

The Cinematic Orchestra: To Believe

Levyarvio: Osa Samuli Putron vähäeleisestä karismasta jää Pienet rukoukset -levyn ääniraidan toiselle puolelle

Arosa Ensemble: Granit

Lauri Tähkä: Meidän tulevat päivät

Robert Schumann: The violin sonatas on period instruments

Erica Nygård ja Niels Burgmann: Momentum

Juha Tapio: Pieniä taikoja

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.