Frostland Darkness: Ad Moriendum Dei Gratia

Inverse Records

Vähän hupsun englanninkielisen nimen takaa paljastuu suomeksi laulettua, tuivertavan koleaa vanhan liiton black metallia. Yhden miehen orkesterin takana oleva Mantus Nord on alkujaan Kolarista, joten pohjoistuulen luulisi olevan myötäinen.

Saate mainitsee Venomin, Mayhemin ja Darkthronen, eikä minulla siihen juuri lisättävää ole.

Ad Moriendum Dei Gratia on vähän turhankin muotovaliota skandibläkkistä, mikä on sen heikkous sekä vahvuus. Biisit ovat pitkiä, riffeissä on sopivasti tremoloa ja diskanttia, soundit mukavan tuhnuiset. Se jokin, joka nostaisi Frostland Darknessin geneerisyyden suosta jää kuitenkin puuttumaan. Tätä kamaa on tehty samoilla metodeilla kohta kolmekymmentä vuotta. Mutta ehkä tarkoitus ei olekaan rikkoa genren rajoja.

Sanoitukset ovat sitä itseään: kristinuskoa ruoditaan rankalla kädellä ilman sen kummempaa analyysiä.

Sekularistisessa ja spektaakkelikapitalistisessa Suomessa vuonna 2013 ongelmat ovat nähdäkseni aivan muualla, mutta lajissa lajin tavalla.

Ville Luoma-aho

Uusimmat

Levyt

Tinneri: Vuosien varjo

Sole Azul: Quasi Tango

Beirut: Gallipoli

Levyarvio: Ville Valon & Agentsin Badding-tribuutti on sekava ja hapuileva – "Yleisön ei tarvitse tuoda kirveitä, koska yhtye pilkkoo tanssilavan altaan ihan itse"

Levyarvio: Asan uusi Uni näkee unta meistä -albumi on osoitus siitä, että ankara julkisuushallinta tai brändistrategia ei kiinnosta

Hexvessel: All Tree

Dumari ja Spuget: Usvaa putkeen

OK:KO: Syrtti

Dumari ja Spuget: Usvaa putkeen

Mirkka: Kauneus

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.