Frostland Darkness: Ad Moriendum Dei Gratia

Inverse Records

Vähän hupsun englanninkielisen nimen takaa paljastuu suomeksi laulettua, tuivertavan koleaa vanhan liiton black metallia. Yhden miehen orkesterin takana oleva Mantus Nord on alkujaan Kolarista, joten pohjoistuulen luulisi olevan myötäinen.

Saate mainitsee Venomin, Mayhemin ja Darkthronen, eikä minulla siihen juuri lisättävää ole.

Ad Moriendum Dei Gratia on vähän turhankin muotovaliota skandibläkkistä, mikä on sen heikkous sekä vahvuus. Biisit ovat pitkiä, riffeissä on sopivasti tremoloa ja diskanttia, soundit mukavan tuhnuiset. Se jokin, joka nostaisi Frostland Darknessin geneerisyyden suosta jää kuitenkin puuttumaan. Tätä kamaa on tehty samoilla metodeilla kohta kolmekymmentä vuotta. Mutta ehkä tarkoitus ei olekaan rikkoa genren rajoja.

Sanoitukset ovat sitä itseään: kristinuskoa ruoditaan rankalla kädellä ilman sen kummempaa analyysiä.

Sekularistisessa ja spektaakkelikapitalistisessa Suomessa vuonna 2013 ongelmat ovat nähdäkseni aivan muualla, mutta lajissa lajin tavalla.

Ville Luoma-aho

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.