HARRI SAKSALA JA ANTERO PRIHAN ORKESTERI - Kaunis turhuus - Mika Waltarin runoja

Mika Waltari tunnetaan prosaistina, mutta koko elämänsä ajan hän myös runoili pöytälaatikkoon. Näitä tekstejä on julkaistu kokoelmassa Mikan runoja ja muistiinpanoja 1925-1978 (WSOY). Ne innoittivat säveltäjä Antero Prihaa, joka sai yhteistyökumppaninsa Harri Saksalan tulkitsijaksi. Saksalan omaperäinen ja maskuliininen ääni näihin teksteihin ja tunnelmaan istuvatkin.

Priha on onnistunut säveltäessään runot samalla tyylikkäällä asenteettomuudella ja irtonaisuudella, jolla Waltari kirjoitti. Tunnekylläisyys, tietty boheemius ja lämmin rosoisuus näkyy sekä tekstissä että sävelkuluissa. Kappaleiden taustalle on helppo kuvitella suomalaista kaupunkiympäristöä kuohuvalla 1920-luvulla ja sen jälkeenkin, esimerkiksi laman ja sotavuosien aikaan.

Perinteisiin jazzharmonioihin istuu hyvin Saksalan tapa esittää laulelmaa. Vähän jännitti, miten tangoelementti siihen istuu. Mutta aika hieno keitos siitä tuli, kun väriä antaa liuta akustisia soittimia viulusta ja harmonikasta bandoneoniin, trumpettiin ja kontrabassoon.

Kuulin Saksalan tyypillistä laulelmaohjelmistoa livenä "vasta" 27 vuotta sitten Hämeenlinnan kaupungintalolla. Sävy ei mielestäni ole muuttunut laisinkaan, eikä ääni ole kulahtanut.

Etenkin kappaleet Rakastunut kivenhakkaaja, Viimeinen kesäyö ja Chanson monotone ovat hyviä näytteitä kaverusten osaamisesta.

AULIKKI ELO

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.