Huojuva lato: Lättähattu

Maaseutumusiikki

Pohjoiskarjalainen Huojuva lato soittaa alueensa hengessä yhä intohimoisemmalla otteella. Tyylikäs viimeistely ei hio ja hävitä arkisen maaseututunteen rosoa ja kosketusta. Ruoste ei nuku. Lättähatun ikkunasta helkkää tuulispääkantri. Folkin kiskoilla jyskyttää rokki.

Suonna Konosen sävel ja lyriikat löytyvät edelleen Joensuun seutuvilta. Lempeän surumielisesti, pojan ja miehen näkökulmasta, multisoittimin.

Kyse ei ole nostalgiaralleista, jos niistäkin. Konosen laulu- ja kitaratulkinnat ovat yhä energisempiä, sävykkäämpiä ja varioivampia. Biisit ajavat valppaan kantrin ja sähköisen kansanrockin asemaväliä.

Pelimanniote ja harras poljento kohtaavat kuin kiskoilla lättähattu ja resiina. Rock-kitara saa tilaa syventää ja huipentaa. Lauluissa on toimivat jaot, lyyrisesti juonikas ja musiikillisesti visionäärinen rakenne ja svengi. Teema kestää. Karjalaisuus saa ilmaisunsa.

Kulkijakertojan suhteessa elettyyn ja muuttuneeseen valottuvat maisema, originellit tyypit, kotiinpaluun lämmin haikeus. Laulunsa saavat legendan asemaa aavistellen Suomenhevonen, Joensuu (Jokeloineen) ja Viimeinen lättähattu Lieksaan.

Uusimmat

Levyt

The National: I Am Easy To Find

Aivovuoto: Utopia sessiot

K-X-P: IV

Ismo Alanko: Minä halusin olla niin kuin Beethoven

Lena & The Slide Brothers: IV

Terkel Nørgaard: With Ralph Alessi

Jonne Aaron: Tiikerin raidat

Ilmavoimien Big Band & Pepa Päivinen: Maisemakuvia Suomesta

Levyarvio: Vampire Weekendin levy Father of the Bride on kuin television Unelmahäät

Aili Ikonen & Jukka Perko Avara: Laulu keskeneräinen

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.