Huojuva lato: Lättähattu

Maaseutumusiikki

Pohjoiskarjalainen Huojuva lato soittaa alueensa hengessä yhä intohimoisemmalla otteella. Tyylikäs viimeistely ei hio ja hävitä arkisen maaseututunteen rosoa ja kosketusta. Ruoste ei nuku. Lättähatun ikkunasta helkkää tuulispääkantri. Folkin kiskoilla jyskyttää rokki.

Suonna Konosen sävel ja lyriikat löytyvät edelleen Joensuun seutuvilta. Lempeän surumielisesti, pojan ja miehen näkökulmasta, multisoittimin.

Kyse ei ole nostalgiaralleista, jos niistäkin. Konosen laulu- ja kitaratulkinnat ovat yhä energisempiä, sävykkäämpiä ja varioivampia. Biisit ajavat valppaan kantrin ja sähköisen kansanrockin asemaväliä.

Pelimanniote ja harras poljento kohtaavat kuin kiskoilla lättähattu ja resiina. Rock-kitara saa tilaa syventää ja huipentaa. Lauluissa on toimivat jaot, lyyrisesti juonikas ja musiikillisesti visionäärinen rakenne ja svengi. Teema kestää. Karjalaisuus saa ilmaisunsa.

Kulkijakertojan suhteessa elettyyn ja muuttuneeseen valottuvat maisema, originellit tyypit, kotiinpaluun lämmin haikeus. Laulunsa saavat legendan asemaa aavistellen Suomenhevonen, Joensuu (Jokeloineen) ja Viimeinen lättähattu Lieksaan.

Uusimmat

Levyt

Tinneri: Vuosien varjo

Sole Azul: Quasi Tango

Beirut: Gallipoli

Levyarvio: Ville Valon & Agentsin Badding-tribuutti on sekava ja hapuileva – "Yleisön ei tarvitse tuoda kirveitä, koska yhtye pilkkoo tanssilavan altaan ihan itse"

Levyarvio: Asan uusi Uni näkee unta meistä -albumi on osoitus siitä, että ankara julkisuushallinta tai brändistrategia ei kiinnosta

Hexvessel: All Tree

Dumari ja Spuget: Usvaa putkeen

OK:KO: Syrtti

Dumari ja Spuget: Usvaa putkeen

Mirkka: Kauneus

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.