Jukka ja Jytämimmit: Jytää vaan

Huolet ja murheet svengin puutteesta rock-musiikissa voidaan heittää romukoppaan ainakin hetkelliseksi, sillä Jukka Nousiainen, etenkin yhdessä Jytämimmien kanssa, on palauttanut vanhan ajan taian levylautasille ja kasettipesiin.

Loppukeväästä ilmestynyt Jukka ja Jytämimmien Jytää vaan on Nousiaisen soololevyä, Huonoa seuraa, astetta rujompi kokonaisuus vanhaa rock’n’rollia pienillä blues-vivahteilla, siis jytää.

Nousiainen on järjettömän hyvä säveltäjä ja sanoittaja. Miehen kitarointi buustattuina jytämimmeillä, Mara Ballsilla ja Raaka-Ginillä, on johtanut lopputulokseen, joka svengaa kuin hirvi ja aiheuttaa maalaisromanttisia ajatuksia kesäisestä (jytä-)Yamaha-ajelusta hiekkateitä pitkin keskellä suomalaista maaseutua.

Itselle levyn huipennuksiksi kohoavat Kuuma yö Kittilässä ja Jytäkesä 015, joissa jytämittari menee yhteentoista ja vauhtia on ainakin 138 km/h.

Ehkä vika on minussa, mutta etenkin Jytäkesä 015 -kappaleen jälkeen on vaikea päästä sopivaan tunnelmaan Jytä-Yamahan lainmukaisiin nopeuksiin laskeutuessa, kun sielu huutaa nopeampaa jytää. Onneksi jytähenki on läsnä koko levyn ajan, vaikkei bändin livetykittelyn tasolle ihan kokonaisuutena päästäkään.