KYPCK : Nizhe

Slaavi-doomia kairaavan KYPCK:n toista pitkäsoittoa saatiin levy-yhtiösotkujen vuoksi odottaa ylimääräinen vuosi. Lopulta yhtyeen rumpali, paremmin tuottajana tunnettu Hiili Hiilesmaa pisti pystyyn Yellow House Recordingsin, jonka torpedoputkesta KYPCK:n kakkonen ammuttiin tumman metallin sameisiin vesiin.

Mutta asiaan.

KYPCK-debyyttilevy Tshernon jälkeen se punainen hätävalokin on sammunut ja vääjäämätöntä loppua odotetaan yksin, pimeässä, hapen hiljalleen korvautuessa hiilidioksidilla.

Erkki Seppäsen vaikertava laulu ei turhia elämöi, vaan on alistuneen tuskainen. Sami Lopakan kitara vonkuu kuin sukellusveneen laipiot vaarallisissa syvyyksissä, ellei sitten heläyttele yksinäisiä säveliä vasten pikimustaa äänimaisemaa.

Jaska Ylä-Raution bassossa on edelleenkin vain se yksi kieli. Muu on turhaa.

KYPCK tekee työnsä taidolla. Se on sitten eri asia, että kuka ja kuinka usein tässä epätoivon kuilussa oikein viihtyy.

Musiikissa ei järjettömiä irtiottoja tehdä, sävellysten voima on tunnelmassa. Sanoitukset ovat kiintoisia ja suuren yleisön onneksi kansivihkoseen myös englanniksi painettuna.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.