Kauko Röyhkä, Severi Pyysalo ja Maarit: Turmion suurherttua

Arvio: 3/5 tähteä.

Jonathan Swiftin kirjassa Gulliverin retket päähenkilö Lemuel Gulliver virtsaa lilliputtien keisarin palatsin päälle. Hän päätyy kirjassa haaksirikkojen vuoksi kummallisiin paikkoihin, kuten tälle Lilliputtien saarelle, jonka asukkaat yltävät juuri ja juuri Gulliverin nilkkojen tasolle.

Ja huomenna mä oon / paljon suurempi mies, Kauko Röyhkä laulaa Turmion suurherttuan aloituskappaleessa Gulliver. Röyhkän, Severi Pyysalon ja Maarit Hurmerinnan yhteislevyn premissi on ilahduttavan osuva: Paitsi että Röyhkällä on niin suuri ego, että Lilliputtien saaren allegoria voisi varsin hyvin viitata Suomeen, on hän Pyysalon säveltämällä jazzlevyllä myös vieraalla maalla.

Seitsemänminuuttisessa Gulliverissa vieraan saaren sijaan Röyhkä vaeltaa satunnaisiin grillibileisiin ja käyttäytyy staran elkein etäisesti. Kappaleen teksti on yksi Röyhkän parhaista.

Röyhkä haluaa harhailla ja vieraalla maalla hän ei toki ole ensimmäistä kertaa. Esimerkiksi Röyhkä, Rättö ja Lehtisalo -kokoonpanon levy Hiekkarantaa (2009) laittoi hänet yhteen porilaisten eksentrikkojen kanssa ja tuloksena oli surrealistista, kaurismäkeläisen lakonista popmusiikkia. Turmion suurherttua on toivottavaa jatkoa yllättävien kollaboraatioiden sarjassa, mutta ei yhtä onnistunut kuin Hiekkarantaa.

Sävellykseltään hyvällä tavalla rönsyilevä ja tekstiltään itseironinen Gulliver luo mielenkiintoisen asetelman heti alussa ja antaa odottaa muulta levyltä paljon enemmän kuin se lopulta tarjoaa. Itseironinen Nero luo saa aikaan hyväntahtoisia hörähdyksiä ja 80-lukulaisen fuusiojazzin kanssa flirttaileva Kesävieras toimii mainiosti.

Liian moni kappaleista kuitenkin kuulostaa siltä, että lauluosuuksien sovittamisessa on tullut kiire ja ne kuulostavat päälleliimatuilta. Sekaan olisi voinut jättää pari instrumentaalia.

Parissa kappaleessa on mukana myös Maarit Hurmerinta ja esimerkiksi Röyhkän kanssa esitettävä bossa nova -henkinen Seuraavaksi Sansibar kuuluu levyn parhaimmistoon.

Pyysalo yhdistelee luovasti sävellyksissään vaikutteita jazzin eri haaroista. Kokonaisuudessa on silti huonolla tavalla suunnittelemattoman yhteistyön makua. Retkestä olisi tullut huomattavasti mielenkiintoisempi, jos he olisivat uskaltaneet ajelehtia Gulliverin matkassa pidempäänkin.

Arttu Seppänen

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.