Kotiteollisuus: Maailmanloppu

Johanna Kustannus

Ensimmäiseksi sekä hyvät että huonot uutiset. Kotiteollisuus on onnistunut uudistamaan soundiaan. Bändillä on edelleen vain yksi biisi, jota se varioi loputtomiin. Kumpi näistä on hyvä ja kumpi huono uutinen, jääkööt kuulijan päätettäväksi.

Jos kaksi pelkkiä covereita sisältävää levyä lasketaan mukaan, niin Maailmanloppu on jo 13. Kotiteollisuus-pitkäsoitto. Se on oudon kaksijakoinen albumi niin musiikillisesti kuin lyriikoiltaankin. Biisit etenevät aiempaa kevyemmällä otteella, kunnes välillä innostutaan revittelemään rehellisillä metalliriffeillä.

Tekstipuolella Jouni Hynynen jaksaa edelleen synkistellä, mutta joukkoon mahtuu muutama Kotiteollisuus-asteikolla pirteä sanoitus.

Bändin ulosantiin hiipi uusia sävyjä jo edellisellä albumilla, jolla kuultiin muun muassa akustista kitaraa. Uuden levyn hempeily tulee eri muodossa. Bändin epävirallisen neljännen jäsenen Mikko Karmilan rooli sovittajana ja tuottajana tuntuu korostuvan levy levyltä. Albumi on rehellisen suoraviivaista rockia ja jopa poppia, jonka soundimaailmasta löytyy entistä enemmän konesäksätystä ja jopa tanssittavuutta.

Hynystä ottaa edelleen päähän ja maailmassa on vikaa. Ne asiat hänen täytyy huutaa ulos naama punaisena. Herraa tuntuu syystäkin ärsyttävän esimerkiksi hänen yksityiselämästään revityt lööpit. Samalla hän kuitenkin laulaa avoimesti suoraan omasta elämästään.

Monet Maailmanlopun lauluista ovat kuin suoraan päiväkirjasta. Yhden aikakauden loppu, avioero, uusi parisuhde ja Vain elämää -ohjelmaan liittynyt kohu, ne kaikki käsitellään tällä levyllä. Juopporetku- ja äijäilyimagolle irvaillaan levyn kansikuvaa myöten. Hynynen uskaltaa paljastaa sisällään asuvan herkän runopojan Hyvien puolella ja Mennyttä miestä -kappaleiden rakkaudentunnustuksissa.

Kotiteollisuus on aina osannut nauraa itselleen, ja sanoittajana Hynynen aivan varmasti tiedostaa esimerkiksi Mustan kuun ”Siellä ei pidetä vieraista / siellä ei saa edes pieraista” -riimin huonouden. Hyvin todennäköisesti se on levyllä vain siksi, että kriitikot voivat tarttua siihen.

Maailmanlopulla korostuu entisestään se, että Kotiteollisuus levyllä ja livenä ovat kaksi aivan eri bändiä. Levyllä samasta puusta veistetyt biisit lähtevät elämään sovitusten ja tuotannon kautta. Rikkaasta soundimaailmasta löytyy vaikka mitä pieniä hienouksia, vaikka kappaleet lähtökohdiltaan ovat yksinkertaista rockia ja paalujunttaa. Keikalla Kotiteollisuus on täyttä punkia ja paketti on koko ajan vaarassa levitä käsiin.

Maailmanloppu saa yhden lisätähden bändin uskalluksesta yrittää etsiä vähän vaihtelua ilmaisuunsa ja tarttuvimmista kertosäkeistä vähään aikaan.

Aki Lehti

Uusimmat

Levyt

Beirut: Gallipoli

Tinneri: Vuosien varjo

Sole Azul: Quasi Tango

Levyarvio: Ville Valon & Agentsin Badding-tribuutti on sekava ja hapuileva – "Yleisön ei tarvitse tuoda kirveitä, koska yhtye pilkkoo tanssilavan altaan ihan itse"

Levyarvio: Asan uusi Uni näkee unta meistä -albumi on osoitus siitä, että ankara julkisuushallinta tai brändistrategia ei kiinnosta

Hexvessel: All Tree

Dumari ja Spuget: Usvaa putkeen

OK:KO: Syrtti

NEV: Volant

Dumari ja Spuget: Usvaa putkeen

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.