Levyarvio: Alman debyytti on odotuksiin nähden yllättävän melankolista elektropoppia

Alma: Have U Seen Her?

Arvio: 3/5 tähteä.

Alma Miettisen debyyttialbumin piti alun perin ilmestyä jo vuonna 2018, ja levyä lupailtiin myös vuoden 2019 keväälle. Albumia on odotettu niin pitkään, että odotukset sitä kohtaan ovat nousseet järjettömän korkealle, eikä Have U Seen Her? voi mitenkään miellyttää kaikkia.

Debyytti on silti vallan pätevä pop-albumi, vaikka läheskään kaikki sen lauluista eivät napakymppejä olekaan. Miettinen on selvästi pitkän tekoprosessin aikana kyllästynyt tekemään juuri sitä, mitä häneltä odotettiin.

Levy ei ole pelkkää edm:ää ja elektropoppia, vaan mukana on esimerkiksi myös rockimpaa ilmaisua ja r’n’b:tä. Useassa laulussa soi kitara. Noin puolet levystä keskittyy hauskanpitoon ja loput lauluista tarjoavat melankolisempaa, rehellisen oloista itsetutkiskelua.

Kuva: xx

Biisijärjestystä on taatusti mietitty ja veivattu ees taas. Albumi ei kuitenkaan vaihtelevista fiiliksistään huolimatta tunnu alusta loppuun kuunneltavaksi tarkoitetulta kokonaisuudelta, vaan kasalta eri tasoisia kappaleita. Jos biisit kuuntelee satunnaisessa järjestyksessä, niin tunnelma pysyy silti suunnilleen samana. Tähän vaikuttaa varmasti se, että lauluista kuusi on julkaistu jo aiemmin.

Levyn kappaleista toimivat parhaiten ne, joiden tuotanto on pidetty sopivan simppelinä. Bad News Baby on tekstistään huolimatta reipasta stadionpoppia, jota kuunnellessa on hankala pysyä aloillaan. King of the Castle puolestaan on taivaita kohti kurottelevassa mahtipontisuudessaan melkein kuin Musea tai 30 Seconds to Marsia. Albumin parhaimpiin lukeutuva kappale on hieman yllättäen Find Me, mukavan muhkealla bassoraidalla varustettu slovari.

Tuotannoltaan hieman kokeilevammat kappaleet olisi voinut sovittaa vielä reippaasti enemmän taidepopin suuntaan.

Esimerkiksi Maman kosketinsoundissa on jotain toismaailmallista, mutta sen lastenlaulumaisen melodian olisi voinut sijoittaa vielä vähän uhkaavamman äänimaiseman sekaan. Worst Behaviour ja nimikkokappale etenevät turhan nykien eikä niistä jää oikein mitään mieleen.

Suurin osa lauluista tarjoaa tarttuvia kertosäkeitä, kuulostamatta kuitenkaan perinteisen radiohittikaavan mukaan rakennetuilta. Jopa levyn päättävä herkkä ja hidas Final Fantasy jää päähän soimaan. Surullisenkaunis kappale tuo mieleen jonkin videopelin tunteellisen lopun, joka ei johdu vain laulun nimestä.

Miettisen tarve näyttää osaavansa tehdä paljon muutakin kuin klubihittejä saa Have U Seen Her? -levyn kuulostamaan osittain turhan pakotetulta. Vapautuneempi ja leikkimielisempi toteutustapa olisi ehkä saanut albumin hieman keskinkertaisemmatkin laulut lentoon.

Reippaasti yli puolet kappaleista on erinomaisia, mutta toivottavasti Miettinen tekee kakkoslevynsä kulmat vähemmän kurtussa.

Aki Lehti

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Levyt

Levyarvio: Maqiano-niminen laite tuo uniikin elementin Kari Ikosen levylle

Levyarvio: Virpi RäisäsenTrasparente on osin huikeaa kuunneltavaa, mutta kokonaisuutta vaivaa epätasaisuus

Levyarvio: Bob Dylanin 39. studioalbumi nousee helposti miehen 2000-luvun parhaimpien joukkoon

Levyarvio: Perfume Geniouksen viides levy on vahva ja dramaattinen kokonaisuus

Levyarvio: Plutonium 74 -yhtye ei ole muuttanut reseptiään 12 vuoden aikana

Levyarvio: Pertti Kurikan nimipäivät yhtyeestä tuttu Kari Aalto tarjoaa nyt punkin sijaan astetta letkeämpää menoa

Levyarvio: Saaren rauhaa

Pöllöt tarjoaa ihastuttavan kiireetöntä päämäärätöntä haahuilua

Levyarvio: Asa ja DJ Polarsoul liikkuvat samalla aaltopituudella

Levyarvio: Ruusut tuo eloa Suomen popkentälle kulkemalla täysin omia polkujaan

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.