Maija Kauhanen: Raivopyörä

Arvio: 4/5 tähteä.

Kun itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoden parhaita kansanmusiikkilevyjä ja kantelelevyjä aikanaan listataan, tulee Maija Kauhanen Raivopyörineen olemaan korkeilla sijoilla. Sen verran vaikuttavan albumin hän on tehnyt, että selkäpiitä hiipii tätä kirjoittaessakin hyy.

Nykykansanmuusikkojemme tyyliin Kauhanen on repinyt itseään vuosien varrella moneen projektiin. Hän on levyttänyt joensuulaisen Pilfink Recordsin julkaisemassa Rönsyssä, vientituotteeksi designatussa Okra Playgroundissa ja virolaisen folkmuusikko Mari Kalkunin Runorun-kokoonpanossa.

Sooloalbumilleen Kauhanen on saanut taustavoimaksi walesiläisen tuottaja Colin Bassin, jonka Canterbury-progen harrastajat muistavat Camel-yhtyeestä ja pidemmän linjan maailmanmusiikin kuuntelijat 3 Mustaphas 3 -kokoonpanosta.

Jos joku miettii, miksi äänilevylle tarvitaan tuottaja, antaa Raivopyörä yhden vastauksen.

Kun levyllä esiintyy vain yksi nainen kanteleineen lauluäänensä ja sekalaisten lyömäsoitinten tukemana, voisi lopputulos olla helposti äidinmaidonlämpöistä liilee-laileeta ja somaa helskyttelyä.

Sen sijaan Raivopyörältä hyökkää dynaaminen äänien ja soundien kimara, joka yltää rauhoittavista suvannoista vimmattuun etnoboogieen ja kosmisiin karjankutsuhuutoihin.

Viisi tähteä irtoaisi helposti, jos Kauhanen olisi panostanut hieman enemmän levyn lyyriseen puoleen. Nyt jo ensimmäinen lauluraita tarjoaa iänaikuisia hulivilipoikia, punaisia poskia ja ruusunmarjoja. Ulkomaiseen korvaan ne voivat kuulostaa hyvältä, mutta suomalaiselle traditionaalinen kuvasto on jo ryöstöviljeltyä.

Tämä on tullut kirjoitettua lehteen aiemminkin, mutta kansanmuusikkojen on turha itkeä radiosoiton perään niin kauan, kun he eivät keksi mitään tuoreempaa sanottavaa.

Ominta Maija Kauhasta tuntuu olevan tunnelmankehittely kanteleen ääressä. Yhtä vaille kaikki Raivopyörän kappaleet kellottuvat kuuden, seitsemän, lähes kymmenenkin minuutin kieppeille.

Alkukehittelyn ja kliimaksin välillä voi olla huomattavan suuri ero. Tässä on helppo kuulla Colin Bassin vaikutteita progressiivisesta rockista ja Canterbury-progen kamarimusiikillisimmasta päädystä.

Avausraita Tarinaisi esittelee hyvin, kuinka Saarijärven kanteleella saa hoidettua tontit, jotka rocksoitinnuksella olisi annettu sähkökitaralle ja bassolle. Kauhasen sanaton laulu kieppuu milloin sopraanosaksofonin, milloin oboen sävyissä.

Lakipiste asettuu Pinnalla-sävellyksen kohdalle. Äänimatkan jälkeen Yötaivas on lohdullinen, laskeutuva lopetus.

Suonna Kononen

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.