Mariska: Matador

EMI Finland. Arvio: 3/5 tähteä.

Ensimmäisten joukossa 2000-luvun alussa suomeksi räpännyt ja sittemmin pop-iskelmään koukannut Mariska on palannut soolouralle.

Vuosien saatossa hänestä on kehittynyt ennen kaikkea taitava lyyrikko, joka pystyy sanoituksillaan suorimaan monia arkisia mutkia selkokielelle – joskin pehmeämmällä otteella kuin vaikkapa monella tapaa vertailukohdaksi sopiva Paula Vesala.

Tuoreella Matador-albumilla tasaisen vahvat tekstit ja Mariskan suloinen lauluääni sitovat kappaleet toisiinsa, mutta lopputulos on kaukana säihkyvästä helminauhasta niin hyvässä kuin pahassa.

Se hyvä paikantuu levyn keskikohdan kappalenelikkoon, joka alkaa laiskasti puksuttavasta Je m’appelle Marista ja päätyy Burialilta äänimaailmansa lainaavaan Sotilaat-biisiin.

Parhaimmillaan Matador onkin ilahduttavan vaihtelurikasta kuultavaa vailla turboahdettua yleissaundia, mutta sävellysten, sovitusten ja tuotannon välinen maaginen liima puuttuu kokonaisuudesta lähes tyystin. Samalla artistin ääni tahtoo jäädä tuotantotiimin vaihtelevien ambitioiden varjoon.