Mew: + -

Mew’n melankolia on kelvannut suomalaisille aina vuoden 2003 Frengers-levystä lähtien. Bändin pari edellistä pitkäsoittoa haahuilivat vailla päämäärää, mutta nyt kaunis kaiho on taas kohdillaan.

Jos + - olisi elokuva, se olisi täynnä helikopterista kuvattuja mahdollisimman jylhiä maisemia. Mew laulaa juuri sinulle. Laajakuvissa juoksee pienen pieni ihmishahmo, kuulija yksityisine ajatuksineen. Bändi tietää, mitä hänen päässään liikkuu. Elämässä on surua, mutta maailma on pakahduttavan kaunis.

Mew’n indiepopin soundi on edelleen massiivinen ja kaikuisa. Progesävyjä ei ole hylätty, pisin biisi Rows kellottaa yli kymmenen minuuttia. Kappaleiden keskimitta on jossain kuuden minuutin tienoilla. Monimutkaista orkesterin täyteenahdettu musiikki ei ole. Nyanssit erottuvat jättimäisen jylhän massan keskeltä.

Mew’n surumielisyys saa kuulijan hyvälle tuulelle, tuntemaan itsensä tärkeäksi. Laulut menevät ihon alle universaaleissa aiheissaan. Synkkyydessä on aiempaa enemmän duurisointuja, jopa hetkittäisiä ilon hetkiä. Mew’n maailmoja syleilevä musiikki on pop-eskapismia parhaimmillaan.

Aki Lehti

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.