Mokoma: Laulurovio

Sakara. Arvio: 3/5 tähteä.

Mokoma julkaisee jo uransa toisen akustisia sovituksia sisältävän pitkäsoiton. Laulurovio on melkeinpä joka osa-alueella vuoden 2011 Varjopuoli-levyä parempi teos, mutta tarkoitettu vain orkesterin kovimmille faneille. Alkuperäisiä versioita tuntematon tuskin saa näistä poppia ja folkia lähestyvistä sovituksista paljonkaan irti.

Varjopuolella Mokoma esitti perinteisempiä akustisia versioita, mutta nyt biisit on revitty kunnolla auki ja niihin on etsitty uusia kulmia. Muutama laulu kuulostaa vähän tylsältä rämpyttelyltä, kuten Kuollut, kuolleempi, kuollein, josta olisi voinut jättää murinalaulun kokonaan pois.

Marko Annalan puhdas laulu tuntuu paranevan levy levyltä, eikä karjuminen sovi Lauluroviolle lainkaan, ei vaikka sillä kuinka tavoiteltaisiin shamanistista tunnelmaa ja loveen lankeamista.

Parhaimpien vetojen joukkoon nousevat haitarihumpaksi sovitettu Punamultaa, jolla vierailee Ensiferumin Netta Skog ja bändin toiselta levyltä peräisin oleva koskettava Koiruoho. Rautaa rinnoista -laulun sovitukseen tuo oman mystisen tunnelmansa pohjoissaameksi räppäävä Ailu Valle. Mutta minulta puuttuisi rakkaus groovaa kieron funkisti, vaikka taustalla taitaakin kolista luupattu rumpukomppi.