Paul Simon: Stranger To Stranger

Paul Simon: Stranger To Stranger. Concord Records

Monien outojen instrumenttien leimaama, svengaava ja kaunis soundi lennättää korviin helmiä ja jalokiviä. Paul Simon, 74, on luonut aarteen. Keveät ja selkeät melodiat vapauttavat kuulijan myös lyriikan sävelkirjaan, hauskaan ja vakavaan.

Teos on löytöretki. Musiikki on välitön nautinto. Tekstit ovat sekä mielikuvituksen että sanoman avaimet ja ovi. Simon tekee lauluja iloksi ja julistukseksi. Hän on tarinankertoja, harras ja tarkka pienten ja suurten kuvien, kohtausten, mietintöjen ja maailmantilan viestintuoja. Harvoin nämä piirteet yhdistyvät yhdessä artistissa näin mestarillisesti. Yhdistelmään kuuluu arvoituksellisen arkinen mutta ei vähääkään eksoottinen olemuksellinen ja tulkinnallinen esiintyjäpersoonallisuus.

Gracelandilla (1986) ja jo aikaisemmin Simon liittyy musiikin rajasiltojen ylittäjiin ja sellaisena rockin uranuurtajiin. Afrikkalainen ja eteläamerikkalainen vaikutus sykkii jälleen rytmin sydämessä ja virtaa verevänä soitossa; rakenteellisesti värikkäässä, mutta sulavasti yhteen soljuvassa kokonaisuudessa.

Albumi taikoo nyansseja kuin sävelpisaroita taivaalta, juurimusiikkia maasta ja urbaanin eksistenssin katuääntä. Pehmeissä tulkinnoissa keinuu herkkä ja ilmava, tanssillisuutta lähenevä aaltoilevuus.

Universumin sfääriä ja maailmanrytmin sävyjä kokoavan albumin keskiöön kuuluvat flamencon subjektiivisesti eletyt vaikutelmat.

Runoissa Simon liikkuu poikamaisista, huumorin hipomista kohtauksista kohti uskoa, iloa, toivoa, rakkautta, vieraantumista, pelkoa, kuolemaa ja maailmannäyttämön tragediaa. Ihmissuhteet ja hengellisiä asetelmia sivuava henkinen etsintä johtavat ulospäin kommunikoivaan universaaliin meditatiivisuuteen tai laulajaa säästämättömään tilannetarkkailuun.

Hänessä on paljon Simon & Garfunkel -kauden piirteitä. Silti hän kuulostaa uudelta. Kulttuureja yhdistäessäänkin hän pysyttelee ”Amerikan äänenä”, akustisen ja sähköisen folk-tyylin ja jazzahtavan beatin ja trubaduurirockin sanansaattajana. Yhtä kaikki lauluista – usein isoin, mutta liioiteltua volyymia vierastavin ryhmin – tulee huipputyöksi kohoavan uutuuden tavoin ilmeiltään ainutlaatuisia.

Paul Simonin ominaisuuksiin kuuluu nuorekas, tulkintasisältöihin sointuva lauluääni. Jos nyt jotain puuttuu, niin bonusraidoilla voisi laulaa duossa Art Garfunkel; vaikka hivelevän kauniina soivassa live-kappaleessa Duncan, jonka Simon alun perin tarinoi toiselle sooloalbumilleen 1972.

Teppo Kulmala

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.