Swans: The Glowing Man

Young God

Swansin neljästoista studioalbumi on nykyisen, vuodesta 2010 toimineen kokoonpanon viimeinen. Yhtyeen sielu Michael Gira kyllä jatkaa Swans-nimen alla, mutta vaihtelevien kokoonpanojen kanssa. Samalla saatetaan päätökseen 2010-luvun rock-musiikin korkeatasoisin menestystarina.

Harva olisi odottanut, että vuosina 1982–1996 toiminut, New Yorkin no wave -skenestä alkunsa saanut kulttibändi palaisi 2010-luvulla vahvempana ja suositumpana kuin koskaan. Vuoden 2010 My Father Will Guide Me Up a Rope to the Sky oli vielä hienoista hapuilua, mutta 2012 ilmestynyt, pauhaava kaksituntinen The Seer on 2000-luvun klassikkolevyjä, eikä To Be Kind (2014) jää paljon jälkeen.

Swansin vahvuus piileekin jatkuvassa, hienoisessa muutoksessa. Alkuaikojen teollisuusmeteli sai 90-luvulle tultaessa neofolkin piirteitä, eikä uusin kokoonpano kierrätä vanhoja kaavoja.

Siinä missä edellinen levy yltyi paikoin southern-tyyliseen svengiin, kallistuu The Glowing Man ambientin suuntaan. Kasautuvia, pitkiä kappalerakenteita leimaa orgaaninen sointi ja mietiskelevä hillittyys, mutta painajaiset kuiskivat pinnan alla.

Kun musiikin tekstuuri on muuttunut jatkuvasti rikkaammaksi, Giran lyriikat ovat yksinkertaistuneet mantroiksi. Paraatiesimerkki on aloituskaksikko Cloud of Forgetting / Cloud of Unknowing, yhteispituudeltaan lähemmäs 40-minuuttia.

Gira luonnehti kaksikkoa ”rukouksiksi”, eikä kuvaus ole huono. Mielenmaisema kasvaa ja muuntuu, nousee ja laskee, Gira laulaa yksittäisiä sanoja (The sun / A son / A child / A son). Swansin tapauksessa rukouksissa on kuitenkin lopulta kyse ekstaasin kaksijakoisesta saavuttamisesta, jossa vastakohdat ovat yhtä: kirkkaudesta seuraa valkoinen sokeus, armosta nautinnon liekeissä palaminen.

Kuin jonkin karmean, edellistä peilaavan ironian kautta levyn kipein piste on Giran vaimolleen Jennifer Giralle säveltämä hieno When Will I Return?, jonka Jennifer itse laulaa. Biisi kuvaa hyytävästi hänen kokemansa seksuaalisen väkivallanteon: ”I’m splayed here on some curb / Shards of glass / A starry night”.

Vaikutusta syventävät pelottavasti laulaja Larkin Grimmin aiemmin tänä vuonna esittämät syytökset, joiden mukaan Gira raiskasi hänet vuonna 2008. Gira itse kiistää syytökset, mutta vahinko on jo tapahtunut ja itse biisi entistäkin ongelmallisempi.

The Glowing Man on joka tapauksessa erään vaiheen hieno päätös. Levyn lopettavan Finally, Peacen sanoin:

”Now the city’s dissolving / And heaven’s inhaling / While the ocean is thinking of a surface reflecting: / Your glorious mind”.

Uusimmat

Levyt

Tinneri: Vuosien varjo

Sole Azul: Quasi Tango

Beirut: Gallipoli

Levyarvio: Ville Valon & Agentsin Badding-tribuutti on sekava ja hapuileva – "Yleisön ei tarvitse tuoda kirveitä, koska yhtye pilkkoo tanssilavan altaan ihan itse"

Levyarvio: Asan uusi Uni näkee unta meistä -albumi on osoitus siitä, että ankara julkisuushallinta tai brändistrategia ei kiinnosta

Hexvessel: All Tree

Dumari ja Spuget: Usvaa putkeen

OK:KO: Syrtti

Dumari ja Spuget: Usvaa putkeen

Mirkka: Kauneus

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.