Teddy Bear Disco: New hearts

Yhtyeen nimi ja musiikki onnistuvat joskus nivoutumaan toisiinsa erityisen hyvin. Tästä esimerkkinä on debyyttialbuminsa julkaissut Teddy Bear Disco, joka kuulostaa juuri siltä, miltä joraavat nallekarhut näyttävät: söpöltä ja pehmoiselta.

Yhtye ei pahemmin peittele vaikutteitaan, vaan on napannut saundiestetiikkaansa lainapalan sieltä, toisen täältä. Hyvällä maulla sovitetut ja karismaattisen solistin esittämät kappaleet täyttävät vaivatta kitarasävytteisen synapopin keskeisimmät kriteerit.

Kokonaisuudessa on silti varaa parantamisellekin. Rauhallisesti rullaavien kappaleiden energisyys on ajan henkeen ehkä liiankin hillittyä, eikä säyseässä tuotannossa ole erityisemmin syvyyttä tai tarvittavaa vetovoimaa. Melko pinnallisten ihmissuhdekuvioiden setvimiseen keskittyneet lyriikat eivät myöskään aiheuta kovin vahvoja mielenliikutuksia.

Kieltämättä paahtamisesta ja pullistelusta vapautunut musiikki on omalla tavallaan ihan sympaattista, mutta myös himpun verran nössöä.

Bändin tunnelmointi löytäneekin kotinsa tanssiparkettien ja värivalojen sijasta luontevammin pehmolelujen kansoittamista makuuhuoneista.

Heikki Kivelä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.