The National: I Am Easy To Find

Arvio: 3/5 tähteä

Kuusi vuotta sitten The Nationalin viidennellä levyllä Matt Berninger lauloi kappaletta Hard to Find. Nyt Grammy-palkitun Sleep Well Beastin (2017) jälkeen voi sanoa: I Am Easy to Find.

Uusi, jopa kuudestatoista kappaleesta koostuva levy on syntynyt kollaboraationa ohjaaja Mike Millsin kanssa. Levyyn kuuluu olennaisena osana Millsin samanniminen lyhytelokuva. Koko albumi alkoi itse asiassa syntyä Millsin elokuvan pohjalta.

Audiovisuaaliset albumihankkeet ovat kuuluneet viime vuosina raskaan sarjan bändien ja artistien to-do-listalle Beyoncésta Frank Oceaniin. Brooklyniläisenä indiebändinä aloittanut The National on kasvanut levy levyltä isompaan luokkaan, ollen nyt koko kansan ja tuoppiintuijottelijoiden taiderockbändi. Olisi ollut kumma jos tällaista hanketta olisi pitänyt odottaa yhtyeeltä vielä pitkään.

Jopa tekijät itse kyseenalaistivat välillä sen, mitä he ovat oikein nyt tekemässä. Ohjaaja Mills tiivisti asian näissä pohdinnoissa kutakuinkin näin: ”Ehkä tämä on (Beyoncén) Lemonade masentuneille valkoisille ihmisille.”

Millsin humoristinen kuvaus on itse asiassa hyvin tarkka. Mustavalkoinen lyhytelokuva kertoo naisen kasvutarinan syntymästä kuolemaan. Se kuvataan syklisenä, tyypillisenä keskiluokkaisena ja amerikkalaisesta popkulttuurista tuttuna narratiivina, josta ei puutu riitoja aviomiehen kanssa ja hetkiä, kun oma lapsi lähtee pois kotoa. Sukupolvet vaihtuvat, sama toistuu.

Albumilla laulaja Berningerin roolia – joka on ollut keskeisin elementti yhtyeen estetiikassa – on karsittu ja rinnalle on nostettu vierailevia laulajia, pääasiassa naisia, kuten Sharon Van Etten ja Gail Ann Dorsey. Nyt The National tekee yhä enemmän pesäeroa äijärockiin ja ”perinteisiä” National-kappaleita on vain kourallinen. I Am Easy to Find on kuin Nationalin hostaama kokoelmalevy, jossa bändi toimii housebändinä eri solisteilla.

Rohkea ratkaisu, pääosin toimiva, mutta yli tunnin mittaiseen albumiin mahtuu löysää jonkin verran. Rylan on jo kymmenen vuotta vanha kappale, ja tuntuu kokonaisuudessa kädenojennukselta vanhoille faneille, joita levyn erilaisuus saattaa järkyttää.

Aaron ja Bryce Dessnerin viimeaikainen kokemus nykymusiikin puolelta kuuluu etenkin sovituksissa. Sävellyksellisesti vaikuttavin näyttö on Aaronin kynästä lähtenyt päätöskappale Light Years, joka on myös viimeinen elokuvassa kuultava kappale. Balladi on kirjoitettu samaan aikaan kuin edellisen levyn kohokohdaksi noussut Carin at the Liquor Store. Yhdenmukaisuus on ilmeinen, ja juuri näissä melodisesti vahvoissa balladeissa on nyky-Nationalin vahvuus.

Arttu Seppänen

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Levyt

Levyarvio: Räjäyttäjät tarjoavat nyt täsmäiskuja sarjatulen sijaan

Levyarvio: Georg Otsia venäläisin soittimin

Levyarvio: PK Keräsen ensimmäinen soololevy on kompakti paketti tarttuvan melodista poprockia

Neva: Vuodenajat ovat hylänneet meidät

Levyarvio: Maaginen Teatteri -yhtye soi tukka silmillä ja kirskuvin kitaroin

Levyarvio: Elvis kääntyy suomeksi pienimuotoisesti mutta pilke silmäkulmassa

Levyarvio: Nevan soinnissa esikoisellaan on uuden aallon kolinaa

Levyarvio: Lasten Hautausmaa kantaa tässä ajassa 80-luvun suomirockia

Levyarvio: Anne-Mari Kivimäen uutuus soi transsaten ja tanssaten

Levyarvio: Aino & Miihkali tarjoaa popahtavaa kanteleella

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.