Tuuttimörkö: Kromihammas

Monsp Records. Arvio: 3/5 tähteä.

Hiphop-genren miesedustajille on sisäänkirjoitettu tietyt säännönmukaisuudet, jotka on täytettävä. Ne ovat kuin muodissa olevat lappuhaalarit, joihin on helppo hypätä sisään täysin huomaamatta ja miettimättä, mitä kaikkia kulttuurisia konventioita siinä samalla tulee uusintaneeksi.

Tässä pari keskeisintä ruutua, joissa on oltava ruksi: Ensimmäiseksi on oltava ylitsevuotavalla itsevarmuudella parempi kuin muut, mutta tietysti pilke silmäkulmassa. Toiseksi on tunnettava länsimaisen hiphopin kaanon, jotta siihen voi kappaleissaan viitata sujuvasti ja tarjota kuulijoilleen intertekstuaalisia ahaa-elämyksiä.

Tässä mielessä Tuuttimörkö on kuin oppikirjaesimerkki hiphop-artistin hybriksestä ja sellaisenaan äärimmäisen viihdyttävä ilmestys. Ei ihan Lajinsa viimeinen, vaikka intro niin julistaakin. Avarasta luonnosta tutun kertojaääni Jarmo Heikkisen puhuma intro toimii varmasti silti keikkojen avaajana ja jäänrikkojana.

Tuuttimörkö on toisella levyllään ottanut omakseen 1990-luvun alussa Yhdysvaltain länsirannikolla syntyneen g-funkin estetiikan ja instrumentaation, johon erottamattomasti kuuluvat muun muassa syntetisaattorit, syvän basson ja vocoderin kaltaiset piirteet. Genren tunnetuimpiin edustajiin kuului 90-luvulla Dr. Dren, 2Pacin, Warren G:n ja Snoop Doggin kaltaisia nimiä. Snoopin Upside Ya Head -hittiin Tuuttis viittaakin Savuke + kola -kappaleessa.

Intertekstuaalisia viittauksia löytyy myös tyylikkäästä Dam Funk -henkisestä tuotannosta, joka on kuin suoraan hiphop-nörtin käsistä ja siitä vastaakin suurimmaksi osaksi Tuuttimörkö itse. Vihjeitä löytyy niin Notorious B.I.G.:n Juicyn kuin Grandmaster Flash & The Furious Fiven The Messagen kaltaisten klassikoiden suuntaan sekä 80- ja 90-lukujen elektroniseen musiikkiin.

Tuuttimörkö-hahmon takana on Aaro Teikari. Samaan tapaan kuin DJ Kridlokk ja Eevil Stöö, myös Tuuttimörkö puhuu kappaleissa itsestään kolmannessa persoonassa. Tuuttimörkö on teknisesti Suomen taitavimpia räppäreitä, mutta ei performanssina niin onnistunut kuin esikuvansa.

Siinä missä Stöö tai Kridlokk ovat artisteina itsestään selviä Memphis-estetiikkaan ja Yhdysvaltain etelärannikon soundiin perustuvia performansseja, niin Tuuttimörön länsirannikolle haikaileva identiteetti jää puolitiehen. Kuin Teikari ei osaisi päättää, onko hahmo täysin överiksi vedetty vai autofiktiivinen. Nyt se on jotain siltä väliltä, minkä voi kaikessa epävarmuudessaan yhtä hyvin tulkita joko nerokkaan suomalaiseksi tai vain epäonnistuneeksi konseptiksi.

Räppärin kromi- tai kultahampaat ovat genren kanonisoitu statussymboli ja Kromihampaan punainen lanka on esittää perinteinen – ja jokseenkin vanhentunut – ajatus hedonistisesta joutenolosta sosioekonomisena statussymbolina. Seinfeld-tv-sarjan Kramer-hahmo on osoittanut, että yksiulotteisuus voi toimia, mutta Tuuttimörön olemusta läpi levyn määrittävä laiskuus muuttuu lopulta puuduttavaksi. Caliin pitäisi päästä ja kaiken uhon perusteella siihen pitäisi olla varaa, muttei Tuuttis vain jaksa lähteä.

Uusimmat

Levyt

Joose Keskitalo: En lähde surussa

Annimaria Rinne: Jälkeenpäin

Eleanoora Rosenholm: Talvipalatsin puutarhassa

Dave Lindholm: Kynä & Kumppanit

Juulia Salonen Trio: Kylmillä vesillä

The 1975: A Brief Inquiry Into Online Relationships

Thought Gang: Thought Gang

Trygve Seim: Helsinki Songs

Trees: Trees

Sans: Kulku

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.