Vesa-Matti Loiri: Pyhät tekstit

Warner. Arvio: 2/5 tähteä.

Timo Kiiskisen säveltämää Pyhät tekstit -levyä kypsyteltiin kolme ja puoli vuotta. Sitä suunniteltiin Vesa-Matti Loirille laulettavaksi jo pitkään ennen kuin hän itse siihen suostui.

Suunnitelmalliselta levy kuulostaakin niin hyvässä kuin pahassa, mutta valitettavasti enimmäkseen pahassa. Jos Tuomittuna kulkemaan (2013) -levyllä Loirin 2000-luvun uusi tuleminen tuntui jo saavuttaneen ylisentimentaalisen saturaatiopisteensä, niin Pyhät tekstit on vielä tårta på tårta.

Levyn yksi keskeisistä ongelmista on, että siihen on ladattu tekijöiden puolesta niin paljon merkityksiä ja odotuksia: Loirin artistihahmosta on kasvanut niin suuri, ettei viimeinen levy saa jäädä yhdentekeväksi.

Institutionaalisen asemansa Loiri on kasvattanut huippuunsa 2000-luvun levyillä. Niiden vetovoimana on toiminut esimerkiksi se kontrasti, mikä syntyy kun Loiri tulkitsee omaan tyyliinsä Eppu Normaalin kaltaista kasarirockia. Sama tehokeino on käytössä Pyhillä teksteillä, kun uskonnollisia, filosofisia ja tieteellisiä tekstejä sovitetaan pop-laulun muotoon.

Sävellykset ja sovitukset nojaavat liikaa samaan ideaan. Minimalistisen instrumentaation kaikuefekteineen on tarkoitus antaa tilaa Loirille, ja siinä sovitukset onnistuvatkin.

20 kappaletta ja 80 minuuttia tätä monomaniaa on kuitenkin yksinkertaisesti aivan liikaa. Tuottajan olisi pitänyt ymmärtää viheltää peli jossain vaiheessa poikki tai tuoda mukaan edes vähän diversiteettiä – esimerkiksi puhaltimia instrumentaatioon, lisää tilaa bändille, tai vaikka yhden a cappellan.

Nyt mikään ei katkaise mustaa ja kolkkoa, raskassoutuista digitaalista äänikuvaa. Sen annetaan hallitsemattomasti ajelehtia omassa vauhtisokeudessaan. Poissaolollaan loistaa esimerkiksi Eino Leino -trilogian vapautuneisuudesta syntyvä intensiteetti, mikä teki trilogiasta yhden Loirin uran päätöistä.

Isä meidän -rukouksen ja Kymmenen käskyn sovittaminen lauluiksi oli tiimiltä liian kunnianhimoinen tavoite ja nyt niistä syntyy vain tahattoman koominen vaikutelma. Sen sijaan Albert Einsteinin kirjeestä sävelletty Erillinen on paitsi sävellyksenä levyn onnistunein, myös soveltuu tekstinä lauluksi kaikkein parhaiten kuulostaen myös ajankohtaiselta.

Pyhien tekstien eduksi voikin lukea, että sen ”tekstejä yli uskontorajojen” -teema on tällaisina muukalaisvihan aikoina varsin tervetullut. Vaikka kannanotto ei olisi suunniteltu, sellaisena se on helppo nähdä.

Pyhät tekstit sulkee ympyrän siinä mielessä, että Loiri aloitti levytysuransa nimenomaan laulamalla runoja. Kaj Chydeniuksen vuonna 1966 ilmestyneellä Lauluja-levyllä nuori, kuulasääninen Loiri tulkitsee esimerkiksi Eino Leinon Nocturnen.

Kalevala on Loirille läheinen teksti ja Väinämöisen lähtö levyn viimeisenä kappaleena ei ole sattuma. Pyhät tekstit kokonaisuudessaan tavoittelee tarpeettoman ylisentimentaalista päätöstä Loirin levytysuralle. Tarkoitus on pyhittänyt keinot.

Uusimmat

Levyt

The National: I Am Easy To Find

Aivovuoto: Utopia sessiot

K-X-P: IV

Ismo Alanko: Minä halusin olla niin kuin Beethoven

Lena & The Slide Brothers: IV

Terkel Nørgaard: With Ralph Alessi

Jonne Aaron: Tiikerin raidat

Ilmavoimien Big Band & Pepa Päivinen: Maisemakuvia Suomesta

Levyarvio: Vampire Weekendin levy Father of the Bride on kuin television Unelmahäät

Aili Ikonen & Jukka Perko Avara: Laulu keskeneräinen

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.