Afrikka ei mene muottiin

Kahdeksas ARS-näyttely tulkitsee moninaisuuden mantereen paikkoja, aiheita,ilmiöitä ja mielikuvia.

Häkellyttävän ihana, henkäisee Kiasman museonjohtaja Pirkko Siitari keskellä ARS11-näyttelyn valtavia installaatioita, valokuvia ja videoita. Parin vuoden työskentelyn loppuhuipentumana esille on laitettu 300 työtä 30 taiteilijalta.

Näyttely käsittelee Afrikkaa nykytaiteessa, mutta mukana on myös länsimaalaisia taiteilijoita, jopa kaksi suomalaista, Laura Horelli ja Elina Saloranta. Maailmalla tunnettuja afrikkalaisia nykytaiteilijoita ovat muiden muassa El Anatsui, Alfredo Jaar, Georges Adéagbo, Samuel Fosso ja Sammy Baloji.

Maailmalla on nähty vuoroin aasialaista, intialaista ja kiinalaista taidetta. Afrikkalainen taide on ollut 2000-luvun ilmiö Euroopassa ja Pohjoismaissa. Suomessa afrikkalaista taidetta on nähty vähän lukuunottamatta viime vuotta, jolloin katselmuksia nähtiin pääkaupunkiseudulla kolmeen otteeseen: Tennispalatsissa, Taidehallissa ja Emmassa.

Kiasmassa ei tunnustauduta perässähiihtelijöiksi.

- Tämä on todella laaja hanke ja uniikki näyttely, joka on tehty Kiasmaa varten oheisohjelmineen, Siitari sanoo.

Tällä kertaa ARS leviää myös Helsingin ulkopuolelle muun muassa Kuopioon, Turkuun, Ouluun ja Kajaaniin sekä Tukholmaan. Eteläafrikkalaisten Lien Bothan ja Nomusa Makhubun nykyvalokuvaa esittelevä näyttely avautuu Kuopion VB-keskuksessa 10. kesäkuuta.

Moninainen kuva Afrikkalainen taide mielletään helposti etnografiseksi naamioineen ja eebenpuuveistoksineen. Kiasmassa ei ole tavoiteltu turistieksotiikkaa saati mantereen taiteen yleisesittelyä vaan näköalat laajenevat moninaisten teemojen ja aiheiden kautta.

- Afrikkaa ei voi laittaa yhteen muottiin, ei ole yleistä afrikkalaista taidetta. Mantereella on yli 50 valtiota, kieliä satoja ellei tuhansia, satoja kulttuureja ja erilaisia yhteiskuntamalleja.

Mikä sitten voisi olla ehdottoman afrikkalaista? Siitarin mielestä ei mikään.

- Joissakin teoksissa kulttuuri ja tausta näkyvät, joissakin ei. Tässä näyttelyssä on aika paljon teoksia, joissa materiaalit ja muodot viittaa traditioihin. Esimerkiksi El Anatsuin teos koostuu pullonkorkeista ja muusta metallijätteestä, jotka viittaavat paitsi ekologisuuteen myös afrikkalaisen kaupankäynnin historiaan, jossa paljon on tuotu länsimaista. Nandipha Mntambo on tehnyt lehmänhännistä swasimaalaisen majan.

- Kaikki viittaukset eivät meille aukea, koska emme tunne näitä kulttuureita. Taiteilijoiden haastattelujen kautta olemme saaneet tietoa koottua myös näyttelykirjaan, Siitari sanoo.

Afrikan menneisyys on teema, jota tuskin unohdetaan. Historia, muisti ja muistiin palauttaminen ovat läsnä teoksissa nykyisyyden kautta tarkasteltuna taustoittamassa vaikeita aikoja, kolonialismin julmuuksia ja kansanmurhia.

- Kun puhutaan kärsimyksen kuvailusta, television uutiskuvat ovat pahempia, Siitari toteaa.

Teoksissa myös haetaan fiktiivisiä näkökulmia, esitetään, poseerataan ja lavastetaan. Kolmantena teemana ovat ajankohtaiset kysymykset, jotka liittyvät Afrikkaan, mutta koskettavat globaalisti kuten maahanmuutto, pakolaisuus, ympäristöongelmat ja keskittyvä kaupungistuminen.

Isolle yleisölle Vuodesta 1961 järjestetyt ARS-näyttelyt ovat kertoneet, mitä nykytaide kulloinkin on, ja ovat esitelleet laajan joukon kansainvälisiä taiteilijoita. Näyttelyt ovat saaneet ison yleisön liikkeelle ja herättäneet keskustelua.

- ARS on ollut tapahtuma ja ilmiö, joka on kuulunut nähdä ja kokea, vaikka muuten ei nykytaidetta seuraisikaan, Siitari luonnehtii.

Edellisen ARSin vuonna 2006 näki 186 000 kävijää. Nyt näyttelyaika on lyhyempi ja Siitarin katsojatavoite maltillisempi: hän odottaa noin 160 000 näyttelyvierasta. Hän uskoo näyttely kiinnostavan myös naapurimaita.

Vaikka Kiasman resurssit ovat vuositasolla 30 prosenttia pienemmät kuin vaikkapa vuosikymmen sitten, Siitarin mielestä mitään ei jäänyt puuttumaan. Iso näyttely, joka nielee noin 900 000 euroa eli museon koko vuoden käyttöbudjetin, ei Siitarin mukaan syö tulevienkaan vuosien näyttelyitä.

- Resurssien pudotus on silti iso asia varsinkin, kun näyttelykustannukset ovat vain nousseet. Saimme kuitenkin ARSia varten erikoisrahoituksen valtion taidemuseolta. Sen lisäksi käytämme vuosibudjettia sekä pieniä summia erilaisista lähteistä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.