Kommuunin kastajaiset

Astut ovesta sisään, ja vasempaan korvaan törähtää seremoniallista barokkimusiikkia. Edessä avautuu avara tila, jonka keskellä riippuu kokoelma värikkäistä matonkuteista kieputettuja liaaneita.

Jostain liaaneiden ja musiikin lomasta kuuluu lintujen liverrystä.

- Ääni on ongelma, kun se kaiuttaa barokkimusiikkia tuon herkän linnunlaulun päälle. Se pitää vielä säätää, toteaa Taina Kontio, joka on ohjannut barokin säveliä luukuttavan Prinssisessat ja miesnäkökulmaiset sadut -videon.

Yhdeksän Taidekeskus Myllyn taiteilijaa on koonnut omien työhuoneidensa risteykseen näyttelyn omista teoksistaan.

Esillä on Kontion videon lisäksi Jyrki Heikkisen, Sami Korkiakosken, Maisa Lamaksen, Tuija Matelan ja Jenni Turusen maalauksia, Nanna Hännisen valokuvia sekä Johanna Rossin videoinstallaatio ja akvarellimaalauksia. Matonkudepuutarhan on taiteillut Sinikka Kosonen.

Keskus käyntiin Taiteilijat näyttävät tyytyväisiltä seisoessaan tuotoksiensa keskellä. Yhteisen keskuksen pystyttäminen ja pystyssä pitäminen vaatii veronsa omasta työajasta, mutta projekti on ollut vaivan väärti.

- Nyt on hieno ja helpottunut olo, he nyökyttelevät vuoron perään.

- Tässä on vähän tällainen kastajaisten tunnelma, Taina Kontio tiivistää.

Talossa, tai paremminkin hallissa, vallitsee levollinen mutta juhlallinen tunnelma. Seinille on ripustettu maalauksia, ja niiden välistä voi kurkata myös taiteilijoiden ateljeihin. Ne on kuulemma siivottu näyttelyä varten.

Toisella seinustalla on lasitettuja työhuoneita, joissa taiteilijat työskentelevät kuin näyteikkunassa.

- Nämä ateljeet varmasti kiinnostavat ihmisiä. Näyttely näyttää ulkopuolelle, mitä tekijöitä täällä on, Nanna Hänninen sanoo.

Saa kurkistaa Mutta mistä se lintujen viserrys oikein kuuluu?

Hallin keskellä killuvan, värikkään Riippuvan puutarhan lähellä kuumenee. Liaaniviidakkoon saa onneksi puikahtaa sisään luvan kanssa.

- Vajaa kaksivuotias lapsenlapseni innostui hirveästi ja pakotti kaikki tuonne sisälle, kertoo vuosi sitten Imatran taidekoulusta valmistunut puutarhan luoja Sinikka Kosonen.

Viidakon keskellä on pieni laatikko, josta linnunlaulu kuuluu.

- Ostin tuon pikku arkun Elävästä taidekaupasta ja tajusin vasta kotona, että se on tuhkauurna. Siksi se herättää minulle henkilökohtaisesti elämän ja kuoleman ajatuksia, vaikka se ei tarkoitus ollutkaan.

Viidakkoretken jälkeen voi levähtää Johanna Rossin pystyttämässä paperimökissä, joka nököttää puutarhan takana. Mökissä voi katsella videoinstallaatiota seikkailevasta tyhjästä paperista, joka odottaa siveltimen kosketusta.

- Olin Utön saarella Kuvataideakatemian residenssissä ja minun piti maalata tuolle paperille. Kuvasin sitä eri paikoissa, ja jotenkin sen paperin piti tehdä vaikka mitä, ennen kuin sille voi ruveta maalaamaan. Lopulta se sai ehkä kaksi siveltimen vetoa, Rossi kertoo.

Yhdessä itsekseen Tässä yhteisössä kunnioitetaan sekä toisten teoksia että työrauhaa. Toisen työhön ei juuri puututa, paitsi pyydettäessä. Pyyntöjä ei ole tosin vielä tullut.

- Tämä on vielä niin alussaan, ja me vasta opitaan tuntemaan toisiamme, sarjakuvataiteiljija Jyrki Heikkinen perustelee.

Yhteisissä tiloissa toisia kohtaa kuitenkin luonnollisesti.

- Aikaisemmissa työtiloissa minä olen yleensä voinut mennä piiloon, sanoo lasitetussa ateljeessa maalaava Sami Korkiakoski.

- Mutta saan yksityisyyden itse, eikä minua häiritse ollenkaan, jos joku katsoo. Olen ihan omassa maailmassani.

Korkiakoski on uppoutunut taiteilijan maailmaansa niin syvälle, että näyttelyssä nähdään häneltä jopa kolme uunituoretta maalausta. Tuoreuden todistaa märkä maali.

- Työskentelen useiden teosten kanssa yhtä aikaa, ja sillä tavalla teoksiin saa etäisyyttä. Lisään niihin aina jotain jälkeenpäin.

Oman työtilan löytyminen tuo taiteilijoiden tekemiseen intensiivistä otetta.

Tahtia työntekoon Esimerkiksi Sinikka Kosonen ja kirjailija-kuvantekijä Jyrki Heikkinen ovat aiemmin yhdistäneet kotityöt ja taiteilijan askareet toisiinsa.

- Ennen siinä oli aina pölypunkit ja tiskit tuijottamassa. Nyt työt ovat lähteneet etenemään ihan eri tavalla, Kosonen sanoo.

Heikkinen allekirjoittaa Kososen sanat. Hän työskentelee parhaillaan Myllyssä Ars Liberan toimiston alivuokralaisena, ja maalaa toimiston seinälle neliruutuista strippiä.

- Olen ollut aiemmin koti-isänä, ja sovittanut työnteon siihen elämään. Silloin työskentely oli sellaista silppua.

Taidekeskus Myllyn taidenäyttely avoinna Minna Canthin kadun 4:n 4. kerroksessa ti-su 15-20. Opastettuja kierroksia päivittäin kello 18 asuntomessujen ajan. Kierros alkaa taidetorilta, Kuopion Satamasta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.