Kuopion taidemuseo: Upside Down - Teoksia Saastamoisen säätiön kokoelmasta

Avoinna 3.2.2019 asti

Upside Down on Saastamoisen säätiön kokoelmanäyttely, ja se esittelee Kuopion taidemuseossa säätiön tuoreimpia nykytaidehankintoja.

Saastamoisen säätiön kokoelma siirtyi Kuopiosta EMMA – Espoon modernin taiteen museoon 2000-luvun alussa ja palaa nyt vierailulle kotikaupunkiin. Kokoelmassa on kaikkiaan noin 2 600 teosta ja Kuopiossa näistä on esillä kolmisenkymmentä. Näyttelyn ovat kuratoineet säätiön taidevaliokunnan puheenjohtaja Päivi Karttunen ja kuvataiteilija Anna Tuori.

Kuratointi vaikuttaa sujuneen ilman tiukkaa teemaa ja se sopii hyvin tällaiselle pienimuotoiselle katsaukselle. Kuopion pienuus on tässä tapauksessa pelkkää plussaa. Teokset pääsevät yksilöinä esille ja katsojalle jää väljyyttä omatoimisesti nautiskella joko yksittäisistä teoksista tai kehitellä yhtäläisyyksiä niiden välille. Teemanäyttelyitä usein kiusaava piirre valmiiksi annetusta ja ajatellusta konseptista ei ehdi tavoittaa katsojaa.

Näyttelyn päällimmäisiksi ja löyhiksi teemoiksi nousevat ihmisyys ja luonto ja niiden keskinäinen suhde. Kaikki ne jäljet, joita me jätämme tosiimme ja luontoon, ja jäljet, joita luonto jättää meihin. Johdatuksena tälle – jo sisäänkäynnissä – näyttelysalissa kaikuvat matkijalinnun ja ihmisen äänet.

Matkijalintu laulaa Jani Ruscican videoteoksessa Ring tone (en plein air) ja ihmiskertojan monotoninen ääni kuuluu Pilvi Takalan videoteokseen Players. Kumpikin teoksista hätkähdyttää omalla tavallaan. Millaisena oma aikamme näyttäytyy tulevaisuudessa, jonkun toisen silmin, jos tulevaisuutta edes on?

Itse löydän pieniä viitteitä tuhoon lähes jokaisesta teoksesta. Ilmastonmuutos, saasteet, loppumaton kuluttaminen ja vinksahtanut ihmisyys ovat läsnä.

Välissä on ihmisen kuvia, mykistyneitä ja tylsistyneitä kasvoja ja kehoja. Varmaankin halvaantuneina näkemästään ja kokemastaan?

Katselen pitkään Camilla Mihkelsoon pientä Boredom-maalausta, joka tuntuu kiteyttävän jotakin olennaista siitä tylsistyneestä toljotuksestamme, joka jää jäljelle, kun olemme saaneet tuhottua luontomme, itsemme ja maailmamme.

Kokonaisuutta voi onneksi katsoa myös toisin: Ihmisen ja luonnon alati muuttuvana ja herkkänä yhteytenä virheineen ja voittoineen. Tämä mahdollisuus tulkinnan variaatioihin tekee kokonaisuudesta kiinnostavan, vaikka joukossa on muutama ihmetystäkin herättävä teosvalinta.

Minut vapauttaa Eggert Péturssonin suurikokoinen ja huikaisevan värikäs maalaus Untitled (Nordurland Tröllaskagi). Se riepottelee aisteja huikealla värikylläisyydellään. Se riittää.

Sari Hakala

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Näyttelyt

Näyttelyarvio: Yläsavolainen taidekatselmus näkee painajaisia ja herää huomisuskoon Iisalmessa

Frantiek Kupka Ateneumissa - Tsekkiläinen kuvataiteilija pyrki tavoittamaan maalauksillaan musiikin logiikan

Nabbteeri: Xerox days

René Magritte ensi kertaa Suomessa – siinä todellinen kulttuuriteko

Kuopion taidemuseo: Upside Down - Teoksia Saastamoisen säätiön kokoelmasta

TeamLab: Massless

Leena Mäki-Patola: Kolme väriä

Yli sadan kuvataideharrastajan teoksia esillä Lapinlahdella

Koen Vanmechelen: Its About Time - Kyse on ajasta

Maailmankuulu muotikuvaaja Camilla Åkrans haluaa kuvata naiset monikerroksisina: "Emme ole vain kauniita ja miellyttäviä"

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.