Kuvataiteilija Marja Kolu puhuttelee kierrätystaiteellaan

Kuopion kuvataide-elämässä vuosia vaikuttanut, nykyisin jyväskyläläinen taiteilija Marja Kolu tekee heti selväksi, että hän ei ole tullut uskoon. Sitä moni on häneltä kysynyt, sillä Kolun uusimmat teokset nähdään Suomen ortodoksisen kirkkomuseon kesänäyttelyssä.

- En kuulu mihinkään uskontokuntaan. Vierastan kristillistä symboliikkaa, mutta ristin muotoa ei voi omia kukaan. Ortodoksisen esineistön muotokieli edustaa myös yleismaailmallista kauneutta. Ja maallikkokin tarvitsee lohtua, Kolu miettii.

Hyvä esine, paha esine -näyttelyssä Kolu antaa ikonille avaran merkityksen. Ikoneitahan löytyy jo pop-maailmasta ja tietokoneruudulta. Kolun ikonit ovat puolestaan maallisia viestejä. Taiteilija ei halua heittää silmille suoria teesejä, mutta teokset ottavat kyllä kantaa. Kritiikkiä ansaitsevat muiden muassa ihmisten yletön tavarapaljous, kuluttamisen lyhytnäköisyys ja itsekkyys. Taiteilija ei turvaa tavaraan itsekään.

- Voin mennä minne tahansa enkä jää kaipaamaan mitään esineitä. Televisiosta olen jo luopunut. Vesi ja puhdas ilma riittää.

Kolun näyttely kehottaa ajattelemaan, "ja ajatteleva ihminen on aina vaarallinen". Anarkistiksi taiteilija ei silti tunnustaudu - eikä varmasti optimistiksi.

- Mitä syytä meillä olisi optimismiin? Olen ilman muuta pessimisti, mutta nauran paljon. Oikein synkät ihmiset osaavat kertoa parhaimmat vitsit.

Moottorisahalla rosoa pintaan

Näyttelyn teokset ovat syntyneet alkuvuoden aikana. Kolu on käyttänyt töissään paljon vanhaa puuta. "Uusio-ikonien" pohjana ovat tukevat laudat vuosikymmenien takaa.

- Pidän kirvesmiestaidoista. Nyt kokeilin itse, miten moottorisaha laulaa. En osaa kuitenkaan tehdä mitään pientä ja sievää.

Näyttelyn päätyön, Dalin maalauksen innoittaman Ehdottomasti viimeinen päivällinen -tilateoksen järeä hirsiristi on peräisin Kuopion puutalokortteleista. Ristin päällä rönsyilevät rikotut keraamiset lautaset ja kupit. Esinetafissa puisista talousvälineistä rakentuu hautalöydön kaltainen luuranko suureen lasivitriiniin. Huivipäinen kuolema -työn vanha pöytälevy on puolestaan lääninvankilasta.

Kolu antaa uuden sisällön luonnon muodollekin: divarista poimittu "kuvottavan näköinen" pahka on maalattu ja ripustettu Maksakirroosi-teoksen keskiöön.

Oma jujunsa on siinäkin, että yleisö voi tuoda itselleen tärkeitä, pieniä esineitä tarinoiden kera osaksi näyttelyä.

Liikkuva taiteilija ei leipäänny

Kuopiossa Ars Libera -taiteilijayhdistyksen puheenjohtajana toiminut Kolu muutti Jyväskylään 1998, jolloin hän aloitti Keski-Suomen läänintaiteilijana. Pestiä jatkui aina vuoden 2002 loppuun. Sittemmin Kolu toimi myös Jyväskylän taiteilijaseuran puheenjohtajana.

Taiteilijalla on siten näkökulmaa kahden kaupungin kuvataide-elämään.

- Kuopiossa kuvataiteen resurssit ovat paremmat. Jyväskylässä työhuonetilanne on kurja. Mutta ei kannata leipääntyä vaan on pysyttävä liikkeessä, Kolu sanoo.

Yhteys Savoon säilyy yhä, sillä Kolun poika opiskelee Kuopion muotoiluakatemiassa.

- Ja puistot! Niitä ikävöin Kuopiosta. Ne ovat niin upeita, taiteilija kehuu.