Rakkauden kehystämät työt

Pauno Pohjolainen

Eedenistä itään

Galleria Carree 18.11. asti

Kuopiolaisen kuvanveistäjän Pauno Pohjolaisen voisi sanoa pitäneen hallussaan paikallista veistäjäkuninkuutta jo 1980-luvulta.

Muutaman vuoden takaiset retrospektiiviset näyttelyt niin Kuopiossa kuin Turussa ovat takana, ja Galleria Carreessa Kuopiossa on esillä uusimpia veistoksia.

Kaikki teokset ovat valmistuneet kuluvan vuoden aikana. Fyysisen kokonsa puolesta mitään mahtipontista ei näyttelytilaan mahdu, joten Pohjolainen on pidättäytynyt pienimuotoisemmassa ilmaisussa.

Heiveröisiä eivät nämäkään teokset ole. Ne ovat kuin umpeenpuristuneita tihentymiä valosta ja varjosta, elämästä ja kuolemasta.

Pohjolainen näkee itsensä maalarina. Tämä näkemys on helppo allekirjoittaa ja hyväksyä.

Taiteilija on vuosien mittaan kehittynyt suvereeniksi puun, lasikuidun, lehtikullan, hartsin ja värin yhdistelijäksi.

Veistojälki on lähes kolkon pelottavaa, ikään kuin taiteilija hurmiossaan olisi silponut kaiken materiaalinsa ja koonnut siitä ämpärillisen uudenlaista väriainetta, jolla sitten on suurella pensselillä sivaltaen maalannut näkynsä.

Välillä veistäminen tapahtuu niin herkällä kädellä, että lopputulos on kuin valtava filigraanikoru.

Pohjolaisen teoksissa on yleensä läsnä mystinen voima ja peräänantamattomuus. Tämä koskee niin teknistä suoritusta kuin teosten sisältöä.

Veistokset ovat välillä kiusallisen mahtipontisia ja latautuneita katsojan valmiuksiin nähden.

Pohjolaisen tapa esittää asioita ja herätellä katsojan tunteita ja ajatuksia on lähes julkea. Se on toisaalta mustavalkoinen ja samalla kiehtovan monimutkainen.

Yksinkertaiset lähtökohdat, kuten valo ja varjo, elämä ja kuolema, hyvä ja paha, kietoutuvat monimutkaisiksi tutkielmiksi, joiden sisällöllinen anti pysyy jollakin tapaa iankaiken avoimena tulkinnoille.

Eedenistä itään saattaa viitata John Steinbeckin samannimiseen romaaniin. Taiteilijan aiemmastakin tuotannosta on löytynyt selkeitä viitteitä kirjallisuuteen tai runouteen. Pohjolaisen Eedenistä itään on tutkielma luonnosta, elämästä ja kuolemasta, synkkyydestä ja valosta.

Kalla on teoksista näennäisesti ehkä yksinkertaisin. Siihen tihentyy silti paljon sisältöjä.

Kallankukka, kuolemankukka, nuokkuu hauraan jäntevästi vaaka-asennossa jalustallaan.

Se hohtaa helmen tavoin ja samalla se hohkaa melkein tuntuvaa lämpöä tummaksi käsitellyllä jalustallaan.

Katsomalla ja liikkumalla sen edessä voi nähdä suunnattoman määrän värejä ja heijastuksia, riippuen valaistuksesta ja valon määrästä ulkona.

Eden taas on esimerkki silpomalla ja veistäen maalatusta paratiisikuvasta.

Puiset lonkerot ikään kuin kiemurtelevat voimallisesti ulos reliefistä. Ne ovat käärmeitä ja lohikäärmeitä, ihmissyöjäkasvin lonkeroita.

Pionit on hehkuva kokonaisuus kauneutta, rauhaa ja kimallusta. Halla on näennäisen mustavalkoinen teos, mutta sekin hehkuu melkein käsittämätöntä syvyyttä ja väriä.

Ristiriitaisuuksistaan ja vahvoista teemoistaan ja näyistä änhuolimatta Pauno Pohjolaisen näyttely on omalla tavallaan kevyt ja hauras.

Uusimmat

Näyttelyt

Kuopion taidemuseo: Upside Down - Teoksia Saastamoisen säätiön kokoelmasta

TeamLab: Massless

Leena Mäki-Patola: Kolme väriä

Yli sadan kuvataideharrastajan teoksia esillä Lapinlahdella

Koen Vanmechelen: Its About Time - Kyse on ajasta

Maailmankuulu muotikuvaaja Camilla Åkrans haluaa kuvata naiset monikerroksisina: "Emme ole vain kauniita ja miellyttäviä"

Jyrki Heikkinen: Pimp my crap #3

Jouni Airaksinen: Luonnosta - ihmistä

Antti Rönkä Galleria Ars Liberassa

Sara Hildénin taidemuseo: Berlinde De Bruyckere

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.