Symbolismin syvät vedet

Viime vuosisadan vaihteen merkittävimpänä taidesuuntauksena on markkinoitu impressionismia, joka vei taiteen sisätiloista luontoon. Perjantaina Ateneumin taidemuseossa avautuvan, symbolistiseen maisemamaalaukseen keskittyvän, kansainvälisenä yhteistyönä syntyneen 52 sielua - näyttelyn toinen pääkuraattori Rodolphe Rapetti pitää kuitenkin tärkeämpänä vaikuttajana symbolismia ja sen sisällä kehittynyttä ajattelua.

–Euroopassa oli 1860-luvulta lähtien vallalla olevien olojen objektiivinen kuvaaminen naturalismissa ja realismissa. Hektisen materialistisen kehityksen vastapainoksi taiteilijat alkoivat kääntyä oman itsen tutkimiseen, sanoo Rapetti.

–Maisemamaalaus oli erinomainen väline sisäisen totuuden kuvaamiseen. Objektiivisuuden sijaan haettiin henkilökohtaista totuutta.

Symbolismi ei kuitenkaan ollut yhtenäinen liike, vaan sen sisällä oli paljon erilaista visuaalista ajattelua muodon ja värin alueella.

Vaikka ilmaisu oli päällisin puolin esittävää, liikkeen sisällä oli idullaan myöhempään surrealistiseen ja abstraktiin ilmaisuun johtanutta luomista.

–Symbolismin viesti ei ole vanhentunut. Mielen projisoiminen maisemaan tai muuhun ilmiöön on edelleen voimissaan oleva ihmisyyden itsetulkinnan väline, Rapetti toteaa.

 

Tämänkin taidesuunnan kummisetä löytyy uuden tieteen havainnoista. Uusi tieto ihmisen ja maailmankaikkeuden alkuperästä vaikutti taiteilijoiden ajatteluun puhumattakaan Sigmund Freudin teeseistä unista, seksuaalisuudesta ja kuolemasta. Symbolistit löysivät niistä väylän sisäisten näkyjensä tulkintaan, todellisuuden tuolle puolen.

Romantiikan ajan säveltäjän Frederik Chopinin luoma Nocturne soi niin musiikissa, runoudessa kuin maalaustaiteessakin. Hämärä koettiin rajatilana, jossa päivätajunnan järki väistyy unen ja mystisen tieltä.

Yksi suosituimmista aiheista symbolistien taiteessa oli metsä. Tämä villin luonnon ja sen puolijumaluuden syvä ymmärtäminen on suomalaisten ja muidenkin pohjoismaisten taiteilijoiden leipälaji. Kansallisuusaatteen siivittämä henkilökohtainen näkemys synnytti Akseli Gallén-Kallelan Keitele-maalauksen (1905) kaltaisia helmiä.

Kaupunki muuttui symbolistien käsissä hiljaisiksi ja autioituneiksi paikoiksi, joissa aika on pysähtynyt. Tämä unen äänettömyys artikuloitiin myöhemmin selkeästi surrealistisessa taiteessa.

 

52 sielua on Ateneumin, Amsterdamin Van Gogh -museon ja Skotlannin kansallisgallerian yhteistyönä syntynyt näyttely. Tämä yhteen hiileen puhaltaminen totta vie näkyy sekä teosten että taiteilijoiden runsautena.

Jo näyttelykirjan kansi, Vincent van Goghin Kylväjä (1888), saa nostalgiaveret soutamaan. Taiteilijakaarti on muutenkin superluokkaa: Claude Monet, Paul Gauguin, Piet Mondrian, Edvard Munch, Wassily Kandinsky.

Suomalaisten osuus on oikeutetun näkyvä: Väinö Blomstedt, Albert Edelfelt, Akseli Gallén-Kallela, Hugo Simberg ja Ellen Thesleff.

Näyttelyn suomalainen kuraattori Anna-Maria von Bondsdorff pitää Thesleffin mukanaoloa erityisen tärkeänä:

–Ellen Thesleff oli uransa alusta alkaen taiteilija, jota kiinnosti muut asiat kuin ulkoinen näköisyys. Hänen taiteensa liittyy aina henkilökohtaiseen oli sitten kyse muodosta tai väristä. Hänen ratkaisunsa ovat aina jäljittelemättömiä ja kansainvälisiä.

 

Ateneumin näyttely nostaa Gallén-Kallelan Keitele-maalauksen ikonikseen: kuudella kielellä ilmestyvän näyttelykirjan kansikuva on tuo suomalainen järvimaisema.

Jo aiemmin avautui Ateneumissa Symbolismin hengessä -näyttely. Se on päänäyttelyn suomalaisversio, painottunut kuitenkin enemmän henkilömaalaukseen. Täällä on esillä harvoin nähtyjä, mielenkiintoisia teoksia Sigurd Wettenhovi-Aspalta, Divina Aspalta ja Georges Winteriltä.

Tässä joukossa erityishaloon ansaitsee Torsten Wasastjernan Varisevat lehdet (1987), joka on tiettävästi yksi suurikokoisimmista maalauksista kankaalle: noin 580 x 370 senttiä. Tämä nymfejä sun muita luontojumalia vilisevä harvinaisuus on muutenkin niin kaikkia normeja rikkova teos, että ansaitsee mainesanan savon kielellä: mahoton.

 

Näyttelyt 52 sielua – symbolismin maisema 16.11.–17.2. ja Symbolismin hengessä – symbolismi Suomen kuvataiteessa 28.4. saakka Ateneumissa.

-----

 

Oikaisu: Ateneum on symbolisminäyttelyn päätepaikka, eikä kiertueen avaus, kuten jutussa alun perin luki.