Lähellä, silti poissa

Tero Saarinen Absent Presence

Carolyn Carlson Man in a Room

Aleksanterin teatteri, Helsinki 23.11.

Kun Tero Saarinen luo uuden teoksen, odotukset ovat aina suuret. Keskiviikkona Helsingissä maailman ensi-iltansa saanut Absent Presence oli vahvaa, tunnistettavaa ja teknisesti hallittua Saarista.

Teos kuvaa kiireen ja läsnäolon dilemmaa, ainaisen kasvun ja kehityksen aiheuttamaa väliaikaisuuden tunnetta. Haluamme niin paljon jotain muuta, että emme malta pysähtyä, olla läsnä tässä hetkessä.

Teos alkaa sirpaleisuutta muistuttavan musiikin tahdissa ja ryhmän jäsenten maanisella juoksulla, jossa jokainen etenee näkymättömiä esteitä väistellen samaan suuntaa, mutta yksin, ilman sidosta toisiinsa.

Pikkutakit on puettu päälle etupuolelta, pakkopaidan tavoin. Pukusuunnittelusta vastanneen Erika Turusen valkoiset asut ovat samalla keveitä ja leikitteleviä ja silti kahlitsevia.

Saarisen koreografia syvenee erilaisten ryhmien läsnäolon ja poissaolon leikiksi, jota ympäröivät sekuntiviisarien tahtiin tikittävät tanssijat.

Henkinen levottomuus johtaa välillä kouristuksenomaisiin pakkoliikkeisiin, välillä harhailevaan ja hektiseen jonkin oletetun etsintään. Syke on päällä koko ajan, lukuun ottamatta lopun välimenevää, ihanaa ja tarpeellistakin hidastumisen hetkeä.

Ninu Lindforsin ja Heikki Vienolan ilahduttava duetto kutkuttaa auki parisuhteen ja yhdessäolon ikuista kaksintaistelua, jossa kohdataan, kadotaan, venytään, rimpuillaan eroon ja sulaudutaan yhdeksi - vaikka pakolla.

Vienolassa on mystistä, kiehtovaa karismaa, joka aika ajoin saa humoristisiakin, Star Warsin huikeloa robottia C-3PO:ta muistuttavia piirteitä. Natasha Lommin vahvaa, välillä vihaistakin liikettä on ilo seurata.

Saarinen on käsitellyt ihmistä rikki repivää ja ajankohtaista aihetta sopivalla keveydellä ja päälle liimaamattomalla huumorinripauksella. Jarmo Saaren loistava musiikki ja Mikki Kuntun valot kuljettavat teosta kiireestä rauhaan ja leikittelyyn ja takaisin kiireeseen.

Teoksen intensiteetti jää kuitenkin laimeahkolle tasolle, se ei syleile sielun syvimpiä tuntoja. Pinta naarmuuntuu, muttei rikkoudu.

Absent, poissaoleva, on liiankin läsnä teoksessa. Teos on kuin hyvä jälkiruoka, jonka viimeinen lusikallinen ei maistu ensimmäistä paremmalle.

Elämän uhkapeliä

Korostuiko ensi-iltateoksen intensiteetin puute siksi, että illan ensimmäisenä teoksena nähtiin Carolyn Carlsonin Tero Saariselle vuonna 2000 tekemä sooloteos Man in a Room Saarisen itsensä esittämänä?

Saarinen on esiintyjänä aivan omaa luokkaansa. Hänen maaginen läsnäolonsa on niin ylivoimaista, että teoksen alkuteksti jäi tanssijan hypnoottisessa otteessa melkein kuulematta. Jokaisessa hiuksenhienossakin liikkeessä on läsnä voimaa, tunnetta ja läpitunkevaa hulluutta.

Amerikkalaistaiteilija Mark Rothkon elämän innoittama teos pureutuu taiteilijan yksinäisyyden ja luomisen tuskaan. Alun pakonomaisen heijaamisen jälkeen taiteilija herää eloon, riisuu kahleensa ja on lähes alastomana haavoittuva ja täynnä voimaa.

Lavastus on Carolyn Carlsonin, valot jälleen Mikki Kuntin. Musiikkina kuultiin Gavin Bryarsin Ensembleä sekä Apocalypticaa.

Elämän uhkapeli kulkee taiteilijan mukana läpi teoksen. Pensseli heiluu viimeiseen asti, kun taiteilija maalaa itsensä näkyväksi ja pois.

Tero Saarinen Companyn Blossom & Decay -ilta nähdään Kuopion kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 1. ja 2.12. klo 19. Ilta sisältää teokset Man in a Room ja Absent Presence.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.