Malandain Ballet Biarritz: Tuhkimo

Kuopion kaupunginteatteri 19.6.

Tuhkimo on kaikille tuttu satu, joka on nähty näyttämöillä hyvinkin erilaisina versioina. Sergei Prokofjev on säveltänyt satuun balettimusiikin, jota useampikin koreografi on käyttänyt teoksissaan.

Myös ranskalainen Thierry Malandain on ryhmälleen Malandain Ballet Biarritzille tekemässään Tuhkimossa käyttänyt Prokofjevin soljuvan kaunista musiikkia.

Oikeastaan koko esitystä leimasi ilmava kauneus, vaikka siinä oli myös särmää niin tulkinnallisesti kuin visuaalisestikin. En yhtään ihmettele, että Malandain on palkittu Tuhkimostaan parhaan koreografin Taglioni European Ballet Awards -palkinnolla vuonna 2014.

Toisaalta esitys vei tyylikkyyden, henkevyyden ja keveyden sille rajalle, että teoksesta tulisi vain pelkkää pintaa ilman sen suurempaa syvyyttä. Paha äitipuoli ja ilkeät sisaruksetkin olivat lopulta vain koomisia ja tekivät jopa parannuksen.

Onneksi tanssijoiden tulkinnat, varsinkin suloisen ja koskettavan Miyuki Kanein Tuhkimo, maadoittivat esityksen muuksikin kuin kauniiksi saduksi.

Erityisesti ihastuin Jorge Gallandon lavastukseen ja pukuihin. Mustilla korkokengillä ”verhoillut” seinät olivat hyvin monimerkitykselliset. Mustat mallinukkekehot pyörillä olivat loistava ratkaisu tanssiaisvieraiksi. Muutenkin puvustuksen niukka väriskaala mustasta valkoisen kautta hentoon persikkaan terästettynä ripauksella kimallusta oli hyvin chic. Kun tähän lisätttiin Jean-Claude Asquién hienostuneet valot, voi puhua lähes täydellisyydestä.

Pahojen äitipuolien ja ilkeiden sisarusten roolittaminen miestanssijoilla ei ole uutta. Babtiste Fissonin kaljupäinen äitipuoli kainalosauvoineen ja Fredrik Deberdtin ja Arnaud Mahouynin kaljut kaksostytöt olivat kuitenkin sen verran herkullisen räävittömiä, että heistä rupesi melkein pitämään.

Muut keskeiset miesroolit jäivät esityksessä aavistuksen verran kapeammiksi. Daniel Vizcayon Prinssi oli asiaankuuluvan komea nuori ihastunut mies ja Tuhkimon isä Raphaël Canet kiltti ja hyvä.

Kaikki ryhmän 22 tanssijaa hallitsivat loistavasti Malandainin neoklassisen liikekielen. Liikkeiden linjat olivat sulavia ja hypyt pehmeitä. Tanssi virtasi vaivatta ja katsoja sai rauhassa nauttia esityksen virkistävästä kauneudesta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.