Absurdi suhdesoppa

Rapion Myllyteatteri

Unelmamies

Ensi-ilta 6.7.

Rapion Myllyteatteri on vuodesta 2005 tuonut Juvalle yleisön arvostamia tähtinäyttelijöitä, joiden vetovoimaisella energialla vaatimattomistakin kesähupailuista on tullut naurupommeja.

Naurupommien lisukkeena katsoja saa nauttia jumalaisen kauniista mylly-ympäristöstä, jonka historia ulottuu vuoteen 1812.

Yllättävä tikki Rapiossa tänä kesänä on näytelmän valinta. Aiemmin Suomenlahden takaa lahden tälle puolelle on tuotu kansannäytelmiä, nyt jotain muuta.

Vuonna 1964 Viljandissa syntynyt Jaan Tätte ei ole niitä suomalaiselle teatterille kaikkein tutuimpia nimiä. Virossa Tätte tunnetaan Unelmamies-komedian lisäksi ohjaajana, näyttelijänä ja laulajana. Näytelmiäkin on syntynyt jo reilut kymmenen.

Tuttuja nimiä ovat sen sijaan Unelmamiehen ohjaaja ja näyttelijät. Katsoja voi ajatuksissaan yhdistää nimet ja television suosikkisarjat: Anu Sinisalo, Jarmo Mäkinen, Ari Myllyselkä, Anna-Karen Markko ja Svante Martin. Helppo elämä, Tuliportaat, Lehmän vuosi, Metsolat, Kotikatu.

Tätte on tuore nimi. Entä hänen näytelmänsä? Tarinan ydin lähtee miehestä ja naisesta ja pettämisestä. Ympäristö on urbaani. Katsoja alkaa odottaa: mennäänkö tuttuja latuja vai piristääkö Tätte meitä jollain uudella näkökulmalla?

Entäpä jos?

Ohjaaja Svante Martinin osuus ja näyttelijöiden karisma ovat alusta asti niin vahvoja, että katsomo antautuu heidän vietävikseen.

Myös Tätte näyttää närhen värkit. Eloisan mutta erittäin puheliaan alun jälkeen asetelma mies-vaimo-kolmas pyörä alkaa rispaantua. Paikalle saapuu myös neljäs pyörä. Lavalle rupeaa rakentumaan absurdisti uusi perhemalli. Siinä on tarinan varsinainen hauskuus ja pointti. Pidän yleensäkin tarinoista, joiden lähtökohtana on kysymys "entäpä jos". Se on tuoreuden takuu.

Lopulta jää mukavasti auki se, että onko Jarmo Mäkisen esittämä Manfred tekemässä tietoista petosta vai onko kaikki nähty vain leikkiä. Ollaanko siis osa jonkin sortin realismia vai onko kyse teoreettisesta ihmissuhdepelistä? Kokeesta? Uudesta kommunikaatiosta? Tätte kirjoittaa eri lailla kuin suomalaiset. Teoreettisemmin.

Unelmamiehessä on kirjoittajan tekniikan vuoksi omat rasitteensa. Toistoja on tuhottomasti. Toisto on absurdin komedian yksi tekniikka. Katsojan hermoa se silti kalvaa. Näyttämökuva ei viettele ajatuksia syrjäpoluille: sohva, kaksi tuolia ja moderni taulu.

Näyttelijöiden säteily on tarttuvaa. Helppo elämä -sarjassa Anu Sinisalo oli teräksisen kova, Rapiolla hän on naisellisen hurmaava, kevyesti ilmaiseva Anett, joka lentokoneessa tapaa Miehekkään Miehen. Jarmo Mäkisen miehekkyys saa sittemmin uusia, täysin yllättäviä piirteitä.

Ari Myllyselkä nykyaikaisena perusmiehenä on aseistariisuva. Kummassa tyypissä on enemmän ainesta unelmamieheksi?

Anna-Karen Markko tuo tarinaan iloista hössötystä ja tortun tuoksua.

PIRKKO HEIKKINEN

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Lämpimät illat innostivat kesäteatteriin