Hartausherätys kesäteatterissa

MATTI PAJULA Hunajan pisara. Näytelmä ihmeestä.

Alapitkän Nuorisoseuran kesäteatterin ensiesitys 28.6. Nuori tyttö edessäni katsomossa hieman pitkästyi, mutta monin kohdin myös kiinnostui. Kainalosauvoihin tukenut vanhempi nainen puolestaan kertoi innostuneensa historiasta ja ihastuneensa kuluvan kesäkauden näytelmistä kotikuntansa Siilinjärven Robin Hoodiin, johon oli tutustunut ennakkoon.

Molemmat Alapitkän katsojat olivat tavallaan oikeassa. Lapselle Paavo Ruotsalaisen nuoruuden kilvoittelusta Ylä-Savossa kertova näytelmä on toki liian pitkä. Rytmi soutaa melko raskaana, vaikka kevennyksiä on, ei vähiten Jaakko Löytyn virsi- ja pelimannivetoja ristiin liittävässä musiikissa. Lisäksi pääosan tulkki Janne Puustinen tuo pirteästi liikkuvana ja eloisasti replikoivana näyttelijänä mieleen vaikka Robin Hoodin iloiset veikot - niin ahdistavista tunnelmista kuin Hunajan pisara suurelta osin kertookin.

Matti Pajula on kirjoittanut ja ohjannut näytelmän, jossa tuiman hengellisesti sävyttyneillä joukkokohtauksilla on huomattava sija. Tällaisena tunnelma on monin paikoin kuin herätysjuhlilla.

Kaikeksi onneksi Alapitkän ryhmä näyttelee paitsi antaumuksella myös ilmeikkäästi. Aiheen dokumentaarinen paikalliskiinnostavuus on hyvä etu. Sotilaat jopa ovat menossa Koljonvirran taisteluun.

Suoranaista kulttuurihistoriaa Alapitkällä eletään Paavon ja hänelle lempeää vastavoimaa tarjoavan Henna Erosen Riitan suojellessa pientä viljapeltoaan hallan alta - konkreettisesti, eikä vain puheissa. Näillä kohdilla näytelmälle hyvin ominainen inhimillisyys on koskettavimmillaan, kun vielä Paavon ja Riitan lapset, Johanna Kaivo-ojan näyttelemä Anna ja Aura Niskasen Justiina ovat liikuttavasti läsnä.

Hunajan pisarassa ottavat toisistaan mittaa ankara ja vähemmän ankara hengen mies. Edellinen on tietysti Kristuksen sisäiseen tuntoon kasvava Paavo. Pyöräntekijä Lustig taas on ihastunut herätystouhun suggestiiviseen puoleen. Janne Puustinen näyttelee Paavon paitsi energisesti myös herkästi. Olavi Lyytikäinen Lustigina ei tee osaansa "hurahtaneesti", kuten kiusaus voi olla, vaan enemmän lähes uskottavan realismin tyyliin. Kyläläisten eleet ovat monet, ja ohjaaja on hyvin ja ilman alleviivattua karikatyyriä rohkaissut monista henkilöistä ilahduttavan omanlaisia persoonia.

Huolellisuus välittyy pieniin rooleihin asti. Venäläinen upseeri esimerkiksi on Osmo Niskasen esittämänä mainio, tosi tyyppi, vieläpä huumorilla ryyditetty, mikä muutoin on näytelmälle vierasta.

Aplodeja vastaanotti yli 30 tekijää. Yhteisenä ponnistuksena ja taidonnäytteenä sekä erilaisena näytelmänä Hunajan pisara kuuluu kesäteattereiden oivallisempaan sarjaan.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.