Irma kantaa koko maailman taakkaa

Teatteri

Kansallisteatteri

Nenäpäivä

Kantaesitys pienellä näyttämöllä 7.11.

Mikko Rimmisen Finlandia-palkittu Nenäpäivä (2010) on absurdin taidetta, joka viehätti ennen kaikkea omaleimaisen kielensä vuoksi. Tällaisen teoksen siirtäminen näyttämölle ei ole aivan ongelmatonta.

Oma tulkintani Irmasta, joka lähtee hakemaan Keravalta peikonlehteä ja päätyy valehtelemaan itselleen ammatin gallup-kyselijänä, oli sosiaalisesti kömpelö arkajalka, joka törmäilee yhdestä fiksaatiosta toiseen ”suorakaidejäyhän” maailman painaessa päälle.

Sari Puumalaisen Irma on väliin hyvinkin päättäväinen, ei lainkaan niin ”pinteessä” kuin kirjan Irma. Se että Irma on nähty näin reippaanoloiseksi tyypiksi ei kuitenkaan haittaa, sillä kokonaisuudessaan Kansallisteatterin Nenäpäivä on rikastava kokemus. Aina Bergrothin dramatisoima ja Arto af Hällströmin ohjaama näytelmä avaa kirjaan jopa uusia tulkintatasoja, hukkaamatta silti kirjan lämmintä pohjavirettä.

Dramatisointi esittää Irman eräänlaisena Messias-hahmona. On kuin Irma ottaisi kantaakseen kaikki meidän patoutumamme ja epävarmuutemme, jotta me harhautuneet saisimme uuden mahdollisuuden yhteisöllisyyteen.

Ensimmäinen puolisko on lähinnä hahmokomediaa. Irma tapaa jos jonkinlaisia persoonallisuuksia, joista mieleenpainuvimmat ovat Antti Pääkkösen huikean herkästi tulkitsema alkoholisti Virtanen ja eläkeläismies Ilmari Hätilä, josta Pekka Autiovuori tekee räjähtäneen pellen. Pirjo Luoma-ahon Irja Jokipaltio on ylitsevuotavan sympaattinen ja hänen miehensä Reino (Timo Tuominen) melkoinen jörrikkä.

Hahmoilla leikittely uhkaa lähteä jo lapasesta, mutta onneksi ohjaus jäntevöityy väliajan jälkeen, kun kuolema ja poliisi puuttuvat peliin.

Markus Tsokkisen hopeanhohtoinen lavastus sulkee ihmisenkokoisen Keravan karuine kerrostalonovineen valtavan sylinterimäisen aukon taakse.

Ilkka Kuosmanen