Kanavarannan kesäteatteri: Mummonmökki

Esitys 20.6. Kanavarannan kesäteatterissa Varkaudessa

Kaksi mummoa ja pieni koira pötköttävät näyttämöllä sairaalasängyissä.

Noin kymmenen minuuttia ennen esitystä katsomoon päästetty yleisö voi halutessaan osallistua tuijotuskilpailuun, sillä Elviira-mummon (Hannele Laurin) valppaat silmät tarkastelevat tiukasti yleisöä.

Pieksämäkeläisen ohjaajan, näyttelijän ja tuottajan Eeva Elorannan toista kesää luotsaama Kanavarannan kesäteatteri naurattaa nyt katsojia Mummonmökki-komedialla Taipaleen kanavalla Varkaudessa. Ensi-iltaan viikonloppuna tulleen näytelmän teksti on television maalaiskomedioista tutun Reijo Honkosen ja ohjaus Elorannan.

Mummonmökin ensimmäinen versio nähtiin viime kesänä Rapion Myllyteatterissa hieman eri kokoonpanolla. Päätähtenä räiskyi silloinkin Lauri.

Komedia kertoo mummonmökistä, jota sisarukset juonittelevat pois vanhalta Miina-äidiltään (Annikki Saha).

Eloranta sukkuloi itse paitsi häikäilemättömän tyttären myös kunnanjohtajan vaimon roolissa.

Komediaan on ympätty kaikki kesäteatterin kliseet. Mummoja lukuun ottamatta muut hahmot ovat välillä ärsyttävän stereotyyppisiä.

Puskapissa lentää ja repliikeistä putkahtelee puolituhmuuksia. Juoni on kirjoitettu naurattamaan suomalaisia, ja sitähän se väkisinkin tekee.

Näytelmä onnistuu silti tarraamaan salakavalasti kiinni myös arkeen ja pienen kunnan pientä ihmistä koetteleviin ongelmiin.

Vaikka Lauri onkin näytelmän vetonaula, eivät paikalliset näyttelijät jää vain valjuiksi hahmoiksi tähden varjoon.

Laurin esittämä, terveyskeskuksen vuodeosastolle joutunut Elviira on elämää nähnyt nainen. Elviiran kyyniset kommentoinnit viereisessä sängyssä makaavalle, pontikkaa salaa tissuttelevalle Miinalle ovat Mummonmökin herkkupaloja.

Lauri tekee rautaisella ammattitaidollaan Elviiran hahmosta enemmän kuin aidon, ja jo siksi Mummonmökki kannattaa käydä katsomassa.

Juonen erikoisuus, puhuva mökki tuntuu välillä turhalta täytteeltä.

Herttainen Nancy-koira on innolla mukana tapahtumissa ja ansaitsee ehdottomasti suuren osan lopputaputuksista.

Suuri plussa teatterikokemukseen on katsomoon ilmestynyt katos.

Vuokko Viljakka

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Teatteri

Teatteriarvio: "Selibaatti on sairaus" – Helsingin kaupunginteatterin Vihaisessa leskessä vanhetaan irvokkaasti

Teatteriarvio: Heidi Herala tekee hengästyttävän upean roolin Helsingin kaupunginteatterin Everstinnana

Teatteriarvio: Anna-Mari Karvosen ohjaama Asennot-näytelmä ilahduttaa ja oudoksuttaa yhtä aikaa

Teatteriarvio: Kansallisteatterin Lokki taiteilee irti pateettisuuden ansasta

Arvio: Cabaret on paitsi hurmaava musikaali myös hyytävällä tavalla ajankohtainen

Arvio: Kansallisteatterin Sapiens on kuin käynti vanhanaikaisessa luonnontieteellisessä museossa

Teatteriarvio: Poikabändi pelastaa lamaan laonneet miehet

Teatteriarvio: Helsingin kaupunginteatterin Disney-musikaali Pieni merenneito ei petä odotuksia

Arvio: Vieremäläinen kyläteatteri tuntee huonon maun katkeran vaikutuksen ja onnistuu juuri siksi

Arvio: Pielavesi-teatterin Jäniksen vuosi kertoo sosiaalisista pinttymistä ja luontosuhteen merkityksestä

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.