Kasettinostalgiaa

Kuopion Uusi Kesäteatteri

Toivotaan, toivotaan

Ennakkonäytös Rauhalahden teatteriareenalla 2.7.

Musiikki ja koreografiat ovat tänä kesänä Kuopion Uuden Kesäteatterin ehdoton vahvuus. Hotelliyrittäjä Toivosen roolissa nähtävä Kai Hyttinen on vahva laulaja, ja muutkin hoitavat osuutensa mallikkaasti.

Tanssiteatteri Minimistä ponnistaneiden Johanna Keinäsen ja Liisa Ruuskasen laatimat koreografiat ovat kekseliäitä, ja mikä tärkeintä, luotu teatteria varten. Tanssikohtaukset eivät ole vain pyörähtelyä pyörähtelyn ilosta, vaan ne sopivat näytelmän henkeen kuin silmälasit erään kaljupäisen entisen presidentin silmille.

Ei itketä lauantaina potkaisee näytelmän reippaasti käyntiin. Tässä alun joukkokohtauksessa Riikkamaria Korhosen onnistunut puvustus pääsee heti oikeuksiinsa.

Vaatetus on hilpeää, 70-luvun värit ja kuosit loistavat. Etenkin Kai Hyttisen rooliasu on mainio. Toisella puoliajalla nähdään disco-tunnelmissa sopivasti kullankimallusta. Tässä kohtauksessa lavalla levyjä pyörittää muuten itse Dj Nite.

Koska tanssi ja laulu ovat jo kunnossa, olisi esityksen kruunannut live-bändi. Kun näytelmä on vain tekosyy esittää lauluja eikä toisinpäin, kannattaisi musiikkiin panostaa kunnolla.

Taustanauha ei koskaan pääse lähellekään elävänä soitetun muusikin tunnelmaa, minkä lisäksi äänentoisto-ongelmat söivät lauluista tehoa.

Etenkin etupenkeissä oli jo häiritsevän vaikeaa saada sanoista selvää. Tämä koski myös puhetta.

Toivotaan, toivotaan -näytelmän nykypäivään sijoittuva kehyskertomus on kelpo idea, sillä aikatasot tuovat näytelmään mielenkiintoa.

Purkumies apulaisineen löytää kasettisoittimen ja nauhoituksen, jossa hotelliyrittäjä Toivonen tilittää heikoissa kantimissa olevan hotellinsa tilaa. Kun pankinjohtaja on sanomassa hotellin lainan irti, keksii Toivonen hätäpäissään presidentti Kekkosen olevan tulossa vierailulle.

Pahantahtoinen ei Toivosen vale ole, sillä hänen tähtäimessään on vain, että musiikki soisi ja ihmiset tanssisivat.

Lainan jatko järjestyykin, mutta tilanne alkaa karata Toivosen näpeistä. Selkkausten seassa nähdään muun muassa romanssi, Aurinkotyttökilpailu ja humalainen myyntiedustaja, jonka vastenmielisyyden Sami Kojonen tuo hyvin esiin.

Välissä esitetään tuttuja kappaleita kuten Hyttisen vuonna 1972 levyttämä Dirlanda. Ja tietysti kuullaan myös Toivotaan toivotaan.

Johanna Keinäsen, Sami Kojosen ja Kimmo Virtasen käsikirjoittama Toivotaan, toivotaan on samanhenkinen teos kuin Kuopion Uuden Kesäteatterin viime kesäinen Buona Sera Signorina -näytelmä.

Jos piti siitä, pitää myös tästä – ja päinvastoin.

Molemmissa näytelmissä on kaihoisa pohjavire, joka kuorrutetaan huumorilla ja musiikilla. Kovin syvälle teemoihin ei päästä, mutta eipä ole tarkoituskaan.

Toivotaan, toivotaan esittää ”ihan kivaa” huumoria, mutta niin hauskaa ei ole, että ääneen naurattaisi. Tähän saattaa tosin olla syynä kaksi henkilökohtaista rajoitetta. Ensinnäkään en haluaisi nähdä enää yhtään näytelmää, jonka huumorin kantavia teemoja on feminismi tai ylipäätään sukupuolten välinen nokittelu. On 2010-luku, eikö olisi jo aika päästä muihin aiheisiin?

Toisen ähkyn olen saanut Kekkosesta, josta on muodostunut kaikki mittasuhteet ylittävä kulttihahmo niin populaarikulttuurissa kuin taidepiireissäkin. Kekkonen voisi jo päästä ansaittuun haudan lepoon.

Kesäteattereiden laulunäytelmät ovat aivan oma lajikkeensa. Jos nostalginen musiikki, pikkunäppärä huumori ja reipas meno kiehtovat, kannattaa suunnata Rauhalahteen.

Jos on enemmän juonellisten näytelmien ystävä ja kaipaa eheitä kokonaisuuksia, ei kannata vaivautua.

Kuopion Uusi Kesäteatteri onnistuu kuitenkin tekemään omassa genressään viihdyttävän tuotoksen, jonka tietyt osa-alueet ovat suorastaan huippuluokkaa.