Keiteleen Harrastajateatteri: Kesäillan farssi -85

Ukkonen replikoi ylhäällä. Esitys Keiteleellä aloitetaan vasta, kun paha ilma on saanut murheensa muristuksi. Edellisiltana toinen puoliaika näyteltiin kyynelten suolaamassa kaatosateessa. Varsinkin Kesäillan valssin keinuva kauneus koreografioineen ja kuoron taitavuus juhlavine huipennuksineen ovat liikuttavat.

Nyt sade taukosi nopeasti. Ja Miss´ soutaen tuulessa osui loppuun sopivaksi yleisölauluksi.

Pielaveden Viulunsoittajan vierailijat, ohjaaja Veera Airas ja hänen äitinsä, oopperalaulajatar Marjatta Airas ovat tekemässä Keiteleestä kesäareenoiden yhtä erikoistapausta. On huimaus, kun harmittomana huvituksena käynnistyneen farssin lävistää kuin salama tai auringonlento ääniala ja -väri suurilta estradeilta. Laulu on Oskar Merikantoa, kuten aiheineen esitys. Marjatta Airas on ohjannut koko ryhmää tulkitsemaan kappaleita hienosti, ehkä itkettävästi kuten myös koomisesti ja tilanteisiin sulavasti, yksin, duona ja moniäänisesti.Tauno Yliruusin tekstin sovitus viedään läpi vaikean lajin eli farssin tapaan, mutta toimimalla ryhmän edellytyksin, yliyrittämättä. Meno on lennokasta puheen ja laulun vuorokäyntiä, näyttämötilan hyväksikäyttöä ja sekä tanssillista että farssina sipsuttelevaa, liioittelevaa, koomisesti painottavaa ja kirjavatuulista.

Juoneen kuuluu, että Hotelli Sarastuksen isäntäpariskunta on joutua konkurssiin, kunnes ainoa asiakas tunnistetaan Oskar Merikannoksi. Äkkiä toimeen! Ravintolan live-bändi soittamaan Merikantoa ja hänelle komea ylöspito!

Eihän tämä farssi ilman väärinkäsitystä olisi. Vaikka juonen tasolla ei tosin tapahdu paljon, ehtii katsoja tulla kiehdotuksi monta kertaa.

Alussa esitellään juoppo ”kirjailija” Kati. Saara Koskinen löytää omintakeisen humalavaihteen – varsinkin lausuessaan Katin omaa runoa. Hanna-Maria Laukkanen Häyrysten tyttärenä ihastuu Elmer Meriheinään (Jyrki Holm), luultuun Merikantoon. Romanssin leimahdusta kuvataan hauskasti kulissin takaa ikkunasta näkyvässä luonnonmaisemassa.

Laulajana Holmin ääni on taipuisa ja täyteläinen, hovimestaria esittävän Kaj Gisselbergin jylhä ja komea. Oivallisia säveltulkkeja löytyy useita.

Marjatta Airas liikkuu lyhyin askelin komediennen tyyliin ja replikoiden farssin koroin. Varovammin tuon teennäisen ja tässä tarkoituksellisen vuoropuhelun löytävät esimerkiksi Jyrki Holm tai tärkeän hotellinomistajan roolissa Eero Siikanen. He eivät näyttele vivahteikkaasti, mutta sopivat muiden tapaan osiin. Yhteensä Keitele on löytänyt rutkasti kelpo näyttelijöitä, omia ja vierailevia – puhumattakaan hyvästä soitinkvartetista.

Teppo Kulmala