Kiuruveden Maalaiskaupunginteatteri: Mummo

Ensi-ilta Eerolassa Kiuruvedellä 1.7.

Näyttämöleikki on kuin sarjakuvalehden elokuvaversio. Vuosikerrat kattavat iloisia tilanteita kertoen myös elämän suhteellisuudesta, outoudesta ja lyhyydestä.

Ilakoiva esityspinta osittain hämää, sillä tuon tuosta mummo kuulee lähestyvän kuoleman kumisevaa ääntä. Hänen toiveensa onkin nähdä vielä yksi tulevaisuudessa odottava tärkeä tapahtuma, ja sitten toinen, ja sitten…elää vielä 30 vuotta!

Mikko Kaukolammen dramatisointi ja ohjaus on raikas, tarkka ja erilainen. Jos Anni Nykäsen sarjakuva-albumien fragmentteja selaavassa näytelmässä on aihetta kokoava keskiaukeama, se tarkentuu mummon elämään mummona, joka ei kadota nuorekkuutta ja sopeutumishalua.

Isoäiti ei jää muistojen kiikkustuoliin, fantasioissa tai oikeinpa muutenkaan. Vielä reissataan, kuherrellaan, toimitaan. Kuvaan kuuluvasti mummon osassa on kaksi näyttelijää, vanhempi ja tämän mielikuvitushahmona nuorempi. Ikä ei ryöstä persoonallisuutta, ja siksikin teini-ikäinen Tytti osannee lähestyä mummoa, ja toisinpäin. Vanhempien uteliaisuus esimerkiksi uuteen tekniikkaan pikemmin iloisesti hullaannuttaa kuin tuskaisesti jarruttaa ajan- tai ajatuksenjuoksun kelkkaa.

Viihteenpidossa pikakelataan ilmiöitä läheltä ja kaukaa – Kiuruveden maalta ja kaupungista filmitähtien mannermaisille ulapoille asti. Kimaraan kuuluu fantasiaa ja sydänkäypää itseironiaa. Elämänruutujen ilmiöt voivat näyttää välistä tympeiltä, mutta ne hypitään enimmäkseen iloisin asentein. Silloin sopii kuolemankin kanssa hieman ilakoida, osana ihmisen pienuutta.

Helena Vartiainen ja Satu Hukkanen näyttelevät mummoa ja mummon nuorempaa kuvaa suhteellisuudentajua välittävän humoristisesti. Enni Laitisen Tytti ja Erkki Remeksen Sulo-ukki ovat hiljaisempia ja sopivat sellaisina mummon kanssa vastavuoroon.